Digitaalinen ympäristö, kirjallisuus ja lukeminen

Epilogijaksossa puhutaan digitaalisen kirjallisuuden hankkeen koordinaattori Elina Sallisen kanssa kuluneesta vuodesta, uusista digitaalisen kirjallisuuden teoksista ja keijukaistesteistä. 

Tämän jakson vieras, Eino Santanen, on kirjailija, joka on painettujen kirjojen lisäksi tehnyt kirjan ulkopuolisia kirjallisia ja monitaiteisia teoksia ja esityksiä. Yksi Santasen uusimmista kirjan ulkopuolisista projekteista on Helsingin kaupunginkirjasto Oodiin ensi vuonna eli vuonna 2022 ilmestyvä digitaalinen, immersiivinen ja dokumentaarinen teos yhteistyössä animaatioelokuvantekijä Tatu Pohjavirran ja ohjelmoija Pekka Urosen kanssa. Tässä keskustelussa aloitamme Einon kanssa tästä teoksesta ja sen tekemiseen liittyvistä taiteellisista ja digitaalisista kysymyksistä. Millaisia merkityksiä liikkuva teksti, generoitu teksti, tekstin kanssa vuorovaikuttaminen, nauhoitetun puheäänen käyttö sekä vaikuttava tila tuo teokseen ja sen kokemiseen? Sen lisäksi puhumme siitä, miten teknologia on rakentanut hänen aiempia teoksiaan sekä siitä, miten nykypäiväinen mediaympäristö vaikuttaa nykykirjallisuuteen laajemminkin.

Tässä podcast-sarjassa sivutaan moneenkin otteeseen digitaalisen ympäristön käsitettä, mutta sitä ei oteta keskustelun kohteeksi sarjan introjaksoa lukuun ottamatta. Tässä jaksossa digitaalisen kirjallisuuden tutkija Laura Piipon kanssa selvitetään kerta kaikkiaan, mitä tällä tarkoitetaan ja etenkin että mikä on digitaalisen ympäristön vaikutus kirjallisuudelle itselleen mutta myös kulttuurille laajemmin. Toinen usein käytetty käsite on affekti, jonka merkityksen Laura Piippo myös meille selventää. On ilmeisesti niin, että elämme kognitiivisissa assemblaaseissa eli sommittumissa, joissa kaikki kognitiiviset toimijat eivät ole tietoisia ja voivat niin ollen olla esimerkiksi koneita.

Tämän jakson vieras on Heikki Heikkilä,  journalistiikan apulaisprofessori Tampereen yliopistosta, jonka kanssa keskustelemme siitä, mitä on digitaalinen valvonta ja mitä siitä tulisi ajatella nykypäivänä, kun meidän jokaista digitaalista askeltamme seurataan. Valvontaan usein liitetään vastapariksi yksityisyys, mutta kuten Heikki keskustelussa toteaa, useinkaan ei ajatella tarkemmin, mitä yksityisyys itse asiassa voisi tarkoittaa ja mitä merkitystä sillä meille on niin yksilöinä kuin yhteisöllisestikin. Lisäksi puhumme valvonnan yhdestä konkreettisesta käyttötavasta eli yleisömetriikasta; tällä tarkoitetaan sitä, miten vaikkapa uutisten lukemista seurataan ja miten se mahdollisesti vaikuttaa uutisten sisältöön ja vastaanottoon.

Tässä jaksossa keskustelemme äänitaiteilijan ja kokeellisen muusikon Olli Aarnin kanssa äänen ja digitaalisuuden suhteesta. Miksi digitaalinen häiriö on erilainen kuin analoginen häiriö? Miksi kannattaa käyttää laavalamppuja, jos haluaa kunnollisen satunnaisgeneraattorin, mitä eroja on digitaalisen musiikin ja digitaalisen kirjallisuuden käsityksissä ja mitä tarkoittaa, että kaikki on mennyt rikki tai kaikki on menossa rikki?

Dataa on kaikkialla ja sitä tuotetaan koko ajan lisää: jokainen klikkaus, ostos, ja jopa hengitys tai sydämen lyönti voidaan muuttaa dataksi ja sitä voidaan käyttää erilaisiin tutkimuksellisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin. Mutta mitä data oikeastaan on? Mitä vaikkapa hengitykselle tapahtuu, kun se muutetaan dataksi ja millaisia seurauksia tällä on? Kuinka henkilökohtaisia juuri sinulle suositellut suositusalgoritmit todella ovat ja mikä on algoritmien tunteellinen puoli?

Keskustelemme näistä asioista ja monista muista tämän jakson vieraan apulaisprofessori Minna Ruckensteinin kanssa. Hän työskentelee apulaisprofessorina Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksessa ja Heldigissä joka on lyhennys sanoista Helsinki Center of Digital Humanities. Hän tutkii digitalisoituvaa yhteiskuntaa, tekoälyn eettisiä ja poliittisia ulottuvuuksia ja algoritmien ja tunteiden yhteenlinkittyneisyyttä.

Tämän jakson vieraan Markku Eskelisen kanssa keskustelemme siitä itsestään eli digitaalisesta kirjallisuudesta – tai siitä, mitä nykyään kutsumme digitaaliseksi kirjallisuudeksi. Kysyn Markulta aluksi, että mitä digitaalisesta kirjallisuudesta nykyään kannattaa ajatella ja tästä alkaa monipolvinen ja monipuolinen kirjallisuutta ja digitaalista kirjallisuutta, sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta rakentava keskustelu.

Markku Eskelinen on kirjallisuuden mahdollisuuksien luotaamisen, niiden luomisen ja niistä kirjoittamisen pioneeri, joka on julkaissut ergodisia eli ei-triviaalia lukemista vaativia – tai väljemmin sanottuna painetun kirjan parissa opituista lukemiskonventioista poikkeavia – teoksia 1980-luvun lopusta saakka ja kirjoittanut myös Suomessa sekä kansainvälisesti tunnettuja ja tunnustettuja teoreettisia teoksia, kuten Cybertext Poetics. The Critical Landscape of New Media Literary Theory.

Silvia Hosseini on esseisti, opettaja ja ajattelija, jonka uusin teos Tie, totuus ja kuolema tarjoaa kehyksen myös tälle keskustelulle. Aloitamme totuudella, joka tässä yhteydessä tarkoittaa kysymystä siitä, mitä lukemiselle on digitalisoituvassa ympäristössä tapahtumassa ja miksi Silvia puolustaa lukemista kirjassaan. Tien kohdalla puhutaan kirjoittamisesta ja siitä onko essee nimenomaan tämän hetken kirjallisuudenlaji ja mikä sen kytkös on pinnalla olevaan minän ja kokemuksen korostamiseen julkisessa puheessa. Kuoleman kohdalla puhutaan muun muassa siitä, miksi yhdet sairaudet ovat instagrammattavimpia kuin toiset. 

Podcastin vetäjä Matti Kangaskoski johdattelee keskusteluihin.