Jean Mancini

Ben Zyskowicz on tämänhetkisen eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja. Hän on toiminut Arkadianmäellä yhtäjaksoisesti vuodesta 1979 saakka.

Zyskowiczin puolanjuutalainen isä oli kokenut toisen maailmansodan kauhut. Hän selvisi kahdelta keskitysleireiltä, päästen lopulta pakolaisena Suomeen, jossa Ben syntyi Vuonna 1954. Nuoren Benin lapsuutta varjostivat vaatimattomat olot sekä isän hukkuminen Benin ollessa vasta 6-vuotias.

Kylmänsodan Suomessa elänyt Ben Zyskowicz kiinnostui politiikasta suurten kansainvälisten kriisien kautta, tapahtuihan hänen nuoruudessaan niin Kuuban ohjuskriisi, Vietnamin sota kuin Tšekkoslovakian miehitys. Kun ponnahduslautana toimi vielä silloin voimissaan ollut Teiniliitto, oli vasta 24-vuotiaan Zyskowiczin tie auki eduskuntaan.

Zyskowicz on koko pitkän uransa aikana vastustanut äänekkäästi niin suomettumista kuin kotiryssä-ilmiötäkin – jopa oman puolueensa yleistä mielipidettä uhmaten. Hän on ehtinyt sparrata myös nuoria lupauksia kohti kotimaisen politiikan huippua sangen kuuluisan Benin tallin suojissa.

Ben Zyskowicz on ilmoittanut alustavasti jättävänsä eduskunnan nykyisen kauden jälkeen.

Jean Mancini haastatteli Ben Zyskowicziä 9.5.2022.

Pauli Poranen varttui Kokkolan Ykspihlajassa, satamatyöläisten kaupunginosassa. Hänen vanhempiensa osallistuminen alueen elinvoimaiseen teatterikulttuuriin sai urheilijanuorukaisen kiinnostumaan näyttelemisestä jo varhaisessa vaiheessa.

Toiveet ammattiurheilijaksi pääsystä jäivät, mutta samalla vahvistui kutsumus teatteritaidetta kohtaan. Pian Poranen asuikin jo Helsingissä ja opiskeli teatterikorkeakoulussa, jossa hän oli yksi ensimmäisistä Jouko Turkan oppilaista.

Porasen ensimmäinen elokuvarooli lienee tänäkin päivänä hänen tunnetuin. Hän esitti Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas -elokuvasovituksen Lehtoa vuonna 1985. Lisäksi hänet ollaan nähty muun muassa toimintaelokuvassa Routasydän (1993), Lauri Törhösen historiallisessa draamassa Raja 1918 (2007), Jari Halosen Kalevala-filmatisoinnissa sekä Jouko Turkan tv-sarjassa Kiimaiset poliisit (1993). Hänen viimeisin tv-esiintymisensä on agenttijännärissä Nyrkki (2021).

Lisäksi Poranen on näytellyt KOM-teatterissa vuosina 1984-1989 ja Helsingin kaupunginteatterissa 1990-1996. Hän nostaa elämänsä roolikseen useita kertoja lukuisille näyttämöille sovitetun, Marokon kauhunakin tunnetun Aarne Juutilaisen.

Nykyisin Poranen työskentelee Voionmaan opistolla elokuvanäyttelijälinjan vastaavana opettajana. Koulutukseltaan Poranen on teatteritaiteen maisteri.

Jean Mancini haastatteli Pauli Porasta 21.4.2022.

Teemu Keskisarja on tunnettu suorasta puheestaan ja äkkivääristä teksteistään. Hän on yksi Suomen nimekkäimmistä historioitsijoista, jonka runsasta kirjallista tuotantoa voidaan mitata useissa hyllymetreissä.

Keskisarja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2003 ja tohtoriksi 2006. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Raaka tie Raatteeseen: Suurtaistelun ihmisten historia (2012), Viipuri 1918 (2013), Hulttio: Mannerheimin painava nuoruus (2016), Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus (2018) ja Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia (2021).

Keskisarjan teos Viipuri 1918 valittiin Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2013 ja hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 2021. Hän on myös on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti.

Keskisarja on päässyt otsikoihin luennoillaan ja kolumneissaan käyttämillään sanavalinnoilla sekä yhteiskunnan nykytilaa rankallakin tavalla ruotivilla kommenteillaan.

Jean Mancini haastatteli Teemu Keskisarjaa 6.4.2022.

Raumalla syntynyt, mutta Espoossa vaikuttanut Timo Soini liittyi silloiseen Suomen Maaseudun Puolueeseen vain 16-vuotiaana, puolueen johtohahmo Veikko Vennamon innoittamana. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli jo SMP:n varapuheenjohtaja.

Talousvaikeudet kaatoivat SMP:n vuonna 1995, jonka jälkeen Soini, Raimo Vistbacka, Urpo Leppänen ja Kari Bärlund perustivat Perussuomalaiset. Soini toimi puolueen puheenjohtajana 20 vuotta – vuodesta 1997 aina vuoteen 2017 saakka.

Soinin aika kansanedustajana sijoittuu vuosille 2003–2009 ja 2011–2019. Hän nousi Juha Sipilän hallituksen ulkoministeriksi vuonna 2015. Hän on ollut myös Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2009–2011, Suomen eurooppaministeri vuosina 2015–2017 ja Espoon kaupunginvaltuutettu 2001-2021.

Jussi Halla-ahon valinta puolueen uudeksi puheenjohtajaksi kesällä 2017 johti PS:n hajoamiseen. Vallanvaihdon myötä myös Soini joutui lähtemään perustamastaan puolueesta.

Jean Mancini haastatteli Timo Soinia 16.3.2022.

Mari Rantasila kuuluu siihen harvinaiseen ihmisryhmään, joka on kunnostautunut sekä näyttelijänä, ohjaajana kuin laulajanakin. 

Rantasila opiskeli Teatteri­korkea­koulussa näyttelijän­työtä Jouko Turkan aikana, valmistuen teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1987. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Varjoja paratiisissa (1986), Raid (2003) ja Jättiläinen (2016). Parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon hän sai Petri Kotwican elo­kuvassa Henkesi edestä (2016).

Rantasila on tunnettu myös laulajana. Hän on julkaissut kymmenen studioalbumia, joista Vain rakkaus (2000) nousi Raid-televisiosarjan tunnussävelenä toimineen nimikappaleensa ansiosta suureksi menestykseksi. Rantasila palkittiin vuoden nais­solistin Emma-palkinnolla vuonna 2000. 

Rantasila on viihtynyt myös kameran takana. Hän on ohjannut muun muassa lyhyt­elo­kuvia ja kolme Risto Räppääjä -elo­kuvaa.

Mancini haastatteli Mari Rantasilaa 11.3.2022.

Juhani “Tami” Tamminen.

Tuskin muuta tarvitsee sanoa. Kiekkoleijona ja Turun oma Solkungen on vieraillut kahtena aikaisempanakin keväänä Jean Mancini -podcastissä. Miksi tämä vuosi tekisi jatkumoon poikkeuksen?

Varsinkin näin historiallisen upeina kiekkoaikoina, kun Leijonat nappasivat ensimmäisen olympiakultansa Pekingissä 20.2.2022. Mikä olisikaan parempi hetki ottaa jälleen yhteyttä entiseen leijonakapteeniin ja antaa Lion #79:n tiivistää miesten jääkiekkomaajoukkueen kehityskertomus alun vaikeuksista huikeaan menestykseen.

Jean Mancini haastatteli Juhani Tammista 25.2.2022.

Tarinan mukaan Pertti Virtasen lempinimi syntyi hänen kouluaikoinaan, kun aktiivisesti jääkiekkoa pelanneen Virtasen ystävät kuvailivat hänen pelityyliään kumimaisen notkeaksi. Tästä syntyi lempinimi Veltto, joka jäi elämään.

Veltto Virtanen tuli tunnetuksi 1970-luvulla omaperäisellä ja erottuvalla rock-musiikillaan. Häntä onkin pidetty suomipunkin pioneerina ja “esipunkkarina”. Velton eri musiikillisia kokoonpanoja olivat esimerkiksi Virtanen, Välikausitakki, HERU ja Sammas.

Virtanen on koulutukseltaan psykologi. Hän toimi 90-luvulla lukuisten suomalaisten huippu-urheilijoiden henkisenä valmentajana. Hänet muistetaan eritoten kumparelasku- ja mäkihyppymaajoukkueen psyykkaajana.

Virtanen pyrki presidentiksi vuoden 1994 vaaleissa. Hieman yli 95 000 ääntä eivät riittäneet valtakunnan ykköspaikalle pääsemiseen, mutta seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa hänestä tuli sentään kansanedustaja. Hän vietti Arkadianmäellä vielä kaksi muuta kautta vuosina 2007-2015.

Veltto virtanen on myös julkaissut useita kirjoja ja runoteoksia sekä toiminut Vaasan läänin läänintaiteilijana.

Jean Mancini haastatteli Pertti “Veltto” Virtasta 7.2.2022.

Mika “Immu” Ilmén on elänyt värikästä elämää. Hän kasvoi Vantaan Rajatorpassa, jossa vapaa-aikaa ja samanhenkisiä ystäviä oli paljon, mutta tekemistä vähän. Asiat alkoivat hänen omien sanojen mukaan “perkelöitymään” jo varhaisessa vaiheessa.

Railakkaista nuoruusvuosista huolimatta Immu treenasi jatkuvasti eri kamppailulajeja. Hänestä tuli yksi Suomen ensimmäisistä vapaaottelija-ammattilaisista ja hän oli mukana perustamassa niin GB Gymiä, CAGE-vapaaotteluorganisaatiota kuin Fighter-lehteä. Kamppailulajitaidot tulivat tarpeeseen myös portsaritoimintaa pyörittäessä Helsingin yökerhojen ovilla.

Taloudelliset vaikeudet ajoivat Ilménin huumebisnekseen ja kotikulmilla perustettuun Cannonballiin, jossa hän kohosi nopeasti asekersantin, eli  kakkosmiehen rooliin. Kerhon sisäiset ristiriitatilanteet johtivat lopulta Ilmén lähtöön Cannonballista vuonna 2013.

Vuonna 2014 Ilmén passitettiin Sörkkään, hänen saatuaan hovioikeudessa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen törkeästä huumausainerikoksesta. Hän istui ensikertalaisena tuomiostaan viisi vuotta.

Ilmén on kirjoittanut elämästään kaksi kirjaa: Immu (2019) ja Vanki numero 1861 (2021). Molemmat näistä ovat osoittautuneet myyntimenestyksiksi ja jälkimmäinen oli vuoden 2021 toiseksi kuunnelluin äänikirja tietokirjoista.

Jean Mancini haastatteli Mika "Immu" Ilméniä 26.1.2022.

Jari Halonen on teatteri- ja elokuvaohjaaja sekä näyttelijä. Hän opiskeli Jouko Turkan aikaisessa Teatterikorkeakoulussa ja ponnahti kansakunnan tietoisuuteen Oulussa vuonna 1987 sattuneesta Jumalan teatteri -skandaalista. Tapaus ei ravisuttanut pelkästään teatteriväkeä, vaan se jätti pysyvät jäljet koko suomalaiseen kulttuuriin. Skandaalista tuli kuluneeksi tasan 35 vuotta 17. tammikuuta 2022.

Jari Halonen on ohjannut viisi teatterielokuvaa. Back to the USSR - Takaisin Ryssiin (1992), Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995), Joulubileet (1996), Aleksis Kiven elämä (2002) ja Kalevala - Uusi aika (2013). Lisäksi hän on ohjannut tv-elokuvan Huolehtivainen rakastaja (1990).

Hän on myös tullut tutuksi myös roolistaan Karl E. Miesmannina elokuvassa Vares - Yksityisetsivä (2004), TV-ohjelmista Halosen harharetket (2005) ja Jerry Halloween (2009) sekä musiikkikollektiivista Pyhä Asetus.

Jean Mancini haastatteli Jari Halosta 8.1.2022.

Henry Olavi ”Remu” Aaltonen. Legenda ei kaipaa sen kummallisempia esittelyjä. Hänen elämäntarinansakin on varmasti vähintäänkin jossain määrin jokaiselle tuttu.

Hurriganes oli yksi Suomen merkittävimmistä rock-bändeistä ja Remu heittämällä yksi kotimaamme värikkäimmistä muusikoista. Jotain Remun ja Ganesin merkityksestä kertoo sekin, että yhtyeen toinen levy, Roadrunner (1974), on edelleen yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista.

Jean Mancini -podcast tavoitti Aaltosen kesken musiikkivideon kuvausten. Puolen tunnin pikahaastattelun aikana keskustelu polveili Hurriganesista nykymusiikkiin ja seksistä ennalta määrättyyn kohtaloon.

Remu Aaltonen täyttää 74 vuotta 10.1.2022.

Jean Mancini haastatteli Remu Aaltosta 2.1.2022.

Vuosi 2021 viimeistellään jälleen erilaisella ja yllättävällä aineistolla.

Jean Mancini -podcast joutuu ajoittain leikkaamaan haastatteluistaan erilaisia segmenttejä pois… Raskain sydämin. Tähän on monia syitä, niistä mainittakoon esimerkiksi jaksojen pituus, keskustelun relevanttius sekä kronologia. Näistä poisleikatuista pätkistä onkin kertynyt valtava kirjasto ennenjulkaisematonta materiaalia, joka vain odottaa pääsevänsä hyvään käyttöön.

Koska joulu on lahjojen ja yllätysten aikaa, Jean Mancini esittelee rakkaille kuulijoilleen lajissaan ensimmäisen (ja kenties viimeisen) Outtakes-spesiaalin, jossa on niputettu yhteen värikäs kokoelma aikaisemmin kuulemattomia pätkiä. Kyytiin on kerätty hauskoja anekdootteja, mielenkiintoista filosofista pohdiskelua sekä viiltävää jalkapalloanalyysiä.

Eikä siinä vielä kaikki! Juhlajakson kruunaa jouluinen yllätysvieras. Häntä kuultiin ohjelmassamme ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten ja paljon on ehtinyt tapahtua sinä aikana. Nyt on aika kuulla tarkemmin hänen viimeaikaisista seikkailuistaan. Lisäksi yllätysvieras kertoo omasta, hyvin poikkeuksellisesta jouluperinteestään.

Näillä sanoilla, kuvilla ja teoilla Jean ja Mancini toivottavat kaikille lämmintä, valoisaa ja kaikin puolin hyvää joulua! Suuri kiitos kuulijoille kuluneesta vuodesta!

Jean Mancini haastatteli yllätysvierasta 16.12.2021.

Sakari “Saku” Kuosmanen on omien sanojensa mukaan mies, joka ei osaa sanoa ei. Ehkä juuri siksi hänen urapolkunsa on ollut niin värikäs ja tapahtumarikas. Sen varrelle ovat mahtuneet lukuisat eri musiikkikokoonpanot, menestyksekäs sooloura ja kansainvälistäkin mainetta niittäneet elokuvaroolit. Hän on toiminut myös ravintoloitsijana, Finlandia-hymnin virallisena laulajana sekä tv-persoonana.

Kuosmanen syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa Savossa. Hän sai ensimmäisen kitaransa 14-vuotiaana ja päätti siitä innostuneena elättää itsensä muusikkona. Keikkailun makuun hän pääsi jo alaikäisenä ja monet mutkat veivät hänet niin Sleepy Sleepersin, Leningrad cowboysin kuin Juice Leskisen Grand Slamin riveihin.

Kuosmanen on julkaissut yhdeksän sooloalbumia, joista ensimmäinen näki päivänvalon jo vuonna 1985. Hänen suurimpia hittejään ovat olleet Rakkauden haudalla, Onnen lyhteet, Pieni sydän sekä versiointi Rauli Badding Somerjoen Paratiisista.

Valkokankaalla monitoimitaiteilija Kuosmanen on tullut tutuksi Aki Kaurismäen luottonäyttelijänä. Hän on ollut mukana yhteensä kahdeksassa Kaurismäen elokuvassa.

Mika Lahtonen antoi kasvot Suomeen 90-luvulla rantautuneelle ilmiölle. Hän oli yksi maamme ensimmäisistä ammattimaisista paparazzeista.

Toimittajanuransa Lahtonen aloitti kirjoittamalla urheilujuttuja Uudenkaupungin Sanomiin. Piirit jäivät kuitenkin nopeasti pieniksi, ja pian häntä ja hänen kameraansa oppivat välttelemään lukuisat kotimaamme julkisuudesta tutut henkilöt.

Lahtonen herätti suurta huomiota työskennellessään Hymy-lehden palveluksessa. Yksi hänen pahamaineisimmista kohu-uutisistaan oli vuonna 1997 julkaistu artikkeli Pertti “Spede” Pasasen ja Maria Drockilan läheisistä väleistä. Tapauksen johdosta Spede uhkasi Lahtosta niin fyysisellä väkivallalla kuin Musta käsi -järjestöllään.

Lahtonen siirtyi maamme ainoan rikoslehden, Alibin, päätoimittajaksi vuonna 1999. Hänen luotsaamana lehden sisältö laitettiin uuteen uskoon ja hiipuneet lukijamäärät saatiin nousuun. Usein aikuisviihdelehtiin rinnastettu julkaisu alkoi samalla voittaa puolelleen yleistä arvostusta. Lahtonen on toiminut myös Hymy-lehden päätoimittajana vuodesta 2011.

Mika Lahtonen on joutunut useita kertoja pahoinpidellyksi toimittajan työssään. Vuosien varrella häneen ovat käyneet käsiksi niin liivijengiläiset kuin seurapiiriprinsessatkin. Pahin näistä tapauksissa sattui vuonna 2008 Jokelan vankilassa, kun elinkautisvanki pahoinpiteli hänet haastattelun yhteydessä sairaalakuntoon.

Jean Mancini tavoitti Lahtosen keskustellakseen hänen kanssaan myös suomalaisesta rikollisuudesta vuonna 2021. Esille nousivat muun muassa poliisin määrärahakiista, Koskelan teinisurma sekä Jari Aarnion murhatuomion käsittely hovioikeudessa.

Jean Mancini haastatteli Mika Lahtosta 17.11.2021.

Kun taiteilija onnistuu jättämään jälkensä kulttuurihistoriaan, hän voi jäädä samalla oman teoksensa maineen vangiksi. Tämä voi olla joko taakka tai siunaus, jota kirota tai ajatella ylpeydellä vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Pekka Ruuskasta on kenties mahdotonta puhua mainitsematta hänen superhittiään Rafaelin enkeli, joka on suurelle yleisölle tuttu jo ala-asteen musiikkikirjoista.

Ruuska otti ensimmäiset askeleensa artistina gospelin parissa. Hän oli innostunut bändihommista rippikoulussa ja jatkoi musisointia hengellisessä Livingstone-kokoonpanossa.

1980-luvulla Ruuska aloitti soolouransa, karistaen gospelmuusikon maineensa hitaasti mutta varmasti. Ruuskan kolmas levy, vuonna 1990 julkaistu Yhdestoista hetki, räjäytti lopullisesti potin. Kappaleesta Rafaelin enkeli muodostui järkälemäinen hitti, joka teki hänestä hetkessä koko kansan tunteman laulaja-lauluntekijän.

Suosion tasaisen hiipumisen saattelemana Ruuska siirtyi katsomaan musiikkibisnestä toisesta näkövinkkelistä. Hän antautui levy-yhtiön palvelukseen tuottajana, jonka suojissa menestyivät artistit kuten The Rasmus, Zen Cafen ja Maija Vilkkumaa.

Vuonna 2007 Ruuska perusti oman levy-yhtiön, jonka listoille kuuluvat muusikot aina Juha Tapiosta Johanna Kurkelaan ja Laura Voutilaisesta Jukka Poikaan. Silti Rafaelin enkeli seuraa Pekka Ruuskaa, minne ikinä hän meneekään.

Jean Mancini haastatteli Pekka Ruuskaa 1.11.2021.

Tony Christian ”Viikinki” Halme eli värikkään elämän. Hän aloitti vaatimattomista oloista, ponnistaen yhden maailman suurimman vapaapainiorganisaation nousevaksi tähdeksi, koko Suomen tuntemaksi suunpieksijäksi, nyrkkeilyn raskaan sarjan kaksinkertaiseksi Suomen mestariksi ja kansanedustajaksi.

Hänen lapsuutta leimasivat köyhyys ja kurjuus, mutta urheilusta antoi tarkoituksen elämälle. Pian fyysisesti kookas Halme tuli tutuksi pääkaupunkiseudun ravintoloiden ovimiehenä.

Halme halusi päästä pois Suomesta. Tämä haave toteutui vuonna 1985, kun hän myi omaisuutensa ja muutti Yhdysvaltoihin, asettuen Los Angelesiin. Erilaisten henkivartijatöiden kautta löytyi uusi urapolku – vapaapaini. Halmeesta tuli Ludvig Borga, jota pääsi hämmästelemään parhaimmillaan 90 000 karjuvaa vapaapainifania illassa.

Lopullinen läpimurto suomalaisten tietoisuuteen syntyi vuonna 1993 legendaarisen Gladiaattorit-ohjelman tiimoilta. Vapaapainiura päättyi kuitenkin yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, jättäen jälkeensä terveysongelmia ja lääkeriippuvuuden. Seuraava aluevaltaus syntyi vuonna 1995 Las Vegasissa, kun Halme nousi ensimmäistä kertaa kehään ammattilaisnyrkkeilijänä.

Eduskuntaan hänet valittiin valtavalla äänisaalilla ja kovan parranpärinän säestämänä vuonna 2003. Vaikuttavasti alkanut poliittinen ura kaatui jo saman vuoden heinäkuussa, kun Halme laukaisi asunnollaan pistoolin alkoholin ja amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Tapauksen seurauksena hän vaipui viikoiksi koomaan ja sai aivovaurion.

Hän ei kenties koskaan täysin palautunut ampumavälikohtausta seuranneista terveysongelmista, mutta jatkoi koko neljän vuoden kansanedustajakautensa loppuun saakka. Hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat 7 päivää -lehden lööpeistä luettua syöksykierrettä, joka päättyi 8.1.2010 oman käden kautta. Hän oli 47-vuotias.

Jean Mancini jututti kolmea Tony Halmeen tuntenutta ihmistä: Christer Markusas oli Halmeen elämän mittainen ystävä, Tom Sjöberg toimi King’s tallin promoottorina ja mahdollisti hänen ammattilaisnyrkkeilyuran, perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini tutustui Halmeeseen politiikan kautta.

Aikaisemmin musiikkimoguli Ilkka “Ile” Vainio työsti hittejä muille artisteille. Kuppiinkaan hän ei sylkenyt, sillä espanjalaista talouskonjakkia saattoi kulua pahimmillaan parikin pulloa päivässä.

Nyt 61-vuotias musiikin monitoimimies on raitistunut. Hän on aloittanut uran esiintyvänä taiteilijana. Hän on myös selättänyt syövän.

Ilkka Vainio on tuhansien laulujen mies, kuten oli hänen legendaarinen isänsä Juhakin. Ilen musiikkiura alkoi Helsingin Pitäjänmäen Finnlevyllä – varastomiehen toimista. Ajan mittaan levyjen pakkaaminen vaihtui levyjen tuottamiseen ja hittien sanoittamiseen, jonka meriitteinä mainittakoon 200 kulta- ja platinalevyä sekä yli tuhat sanoitusta muille artisteille.

Vainio on kynäillyt värikkään uransa aikana riimejä artisteille, kuten Nylon Beat, Kari Tapio, Kikka, Jope Ruonansuu, Eino Grön, Jari Sillanpää ja jopa Matti Nykänen. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Maaliskuussa 2020 Vainio sairastui syöpään ja häneltä poistettiin leikkauksessa nyrkinkokoinen kasvain. Muun muassa tämän läheltä piti -tilanteen innoittamana Ilkka “Ile” Vainio tekee nykyisin lauluja itselleen – koska häntä huvittaa tehdä niin.

Idän jättiläinen… Punainen kolmonen… Kiekkoleijona #52... 

Legendaarisilla jääkiekkoilijoilla on useita lempinimiä, mutta vain harva nimi herättää edelleen yhtä paljon kunnioitusta lätkäfanien keskuudessa, kuin Saipan ja HIFK:n puolustajasuuruutena tutuksi tullut Lalli Partinen.

Partinen pelasi Saimaan Pallossa vuosina 1959-1969, luotsaten kapteenina joukkueensa sen ensimmäiseen ja tähän asti ainoaan pääsarjamitaliin, SM-pronssiin. HIFK:ssa hän vaikutti vuosina 1969-1977, juhlien kahdesti Suomen mestaruutta (1970 ja 1974). Hän lopetti peliuransa vuoteen 1977.

Aikalaistensa joukossa kookkaan Partisen pelityyli oli raju. Hänen ennennäkemättömän kovat taklauksensa pehmensivät vastustajan toisensa perään. Reippaista otteista kertyi myös runsas määrä jäähyjä – peräti 858 minuutin verran. Partinen johtikin Suomen pääsarjan jäähytilastoa aina kauteen 2002-2003 asti.

Elokuussa 80 vuotta täyttänyt Partinen ehti pelata myös viisissä MM-kisoissa sekä yksissä olympialaisissa. Peliuransa jälkeen hän toimi Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana ja joukkueenjohtajana monilla maajoukkuetasoilla. Saipa on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 3.

Jean Mancini haastatteli Lalli Partista puhelimitse 23.9.2021.

Outi Mäenpää katosi valkokankaan päärooleista 15 vuotta sitten. Yhteensä neljä Jussi-patsasta ja kaksi Venla-palkintoa voittaneenakin hänelle tarjottiin vain pienempiä sivuosia. Nyt Mäenpää tekee paluun kantavien roolien pariin, kun hänen tähdittämä komediaelokuva Vuosisadan häät saa ensi-iltansa lokakuussa 2021. 

Outi Mäenpäälle näyttelijänura oli selviö jo 6-vuotiaana. Tie oli kuitenkin kivinen, sillä matkan varrelle mahtui neljä opintovuotta Jouko Turkan johtamasta Teatterikorkeakoulusta. Hänelle jäi Turkan opetuksesta pysyvä kammo pomottavia ohjaajia kohtaan. 90-luvulla Mäenpää nähtiin useissa pienemmissä elokuvarooleissa sekä lukuisissa tv-sarjoissa. Potin räjäytti viimeistään vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Lomalla, josta Mäenpää voitti ensimmäisen naispääosan Jussi-patsaansa. 

Muita Mäenpään tähdittämiä elokuvia ovat esimerkiksi Kukkia ja sidontaa (2004), Musta jää (2007) sekä Sovinto (2010). Tv:n puolella hänet muistetaan kenties parhaiten sarjoista Muodollisesti pätevä, Kylmäverisesti sinun, Kuumia aaltoja ja Noriko Show. 

Outi Mäenpää on opiskellut myös tunne­taito­valmentajaksi. Hän valmistui näyttelemisen ohella tehtävään ammattiin keväällä 2017. Jean Mancini haastatteli Outi Mäenpäätä puhelimitse 9.9.2021.

Ritva “Kike” Elomaa on tunnettu treenatusta kropastaan, tarttuvista lauluistaan sekä vahvoista mielipiteistään.

Elomaan läpimurtovuosi oli 1981, jolloin hän voitti kaiken voitettavissa olevan kehonrakennuksessa – SM-, EM- ja World Games -kilpailut. Vuosi huipentui silloin vasta toista kertaa jaettuun Ms. Olympia -titteliin.

Röntgenhoitajaksi kouluttautunut Elomaa osallistui Ms. Olympia -kilpailuun vielä kahdesti tämän jälkeen, mutta päätti lopettaa kehonrakennuksen vuonna 1985. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen ensimmäinen pitkäsoittonsa Hymykuopat. Hän oli aloittanut yhteensä 26 vuotta kestäneen laulajanuransa jo hieman aikaisemmin Junnu Vainion kanssa tehdyllä singlellä Nouseeko jo sullakin / Pokkana ja paikallaan.

Elomaa on jo kolmannen kauden kansanedustaja. Hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2011 perussuomalaisten listoilta Varsinais-Suomen ääniharavana. Jussi Halla-ahon noustua puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2017, Elomaa siirtyi uuteen eduskuntaryhmään nimeltä Uusi vaihtoehto, mutta palasi viikon harkinnan jälkeen takaisin perussuomalaisiin.

Maaliskuussa 2021 Elomaa kohtasi suuren surun, kun hänen pitkäaikainen puolisonsa, liikemies Kimmo Elomaa kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 68-vuotiaana.

Jean Mancini haastatteli Kike Elomaata puhelimitse 25.8.2021.

Harri Nykänen on Itä-Helsingin kovien katujen kasvatti. Hän toimi 20 vuoden ajan Helsingin Sanomien rikostoimittajana ja kivenä rötösherrojen kengissä.

Nykänen tuli tunnetuksi periksiantamattomana tutkivana journalistina, joka raportoi niin alamaailman pikkurikollisten rötöksistä kuin päällystön isojen herrojen rikkomuksista. Jälkimmäistä kategoriaa edustaa esimerkiksi virkavallan väärinkäyttöä puiva artikkeli Poliisijohdon makeat vuodet, josta Nykänen voitti Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon vuonna 1995.

Raportoidessaan silmäätekevien väärinkäytöksistä, petoksista ja hyvä veli -verkostoista, Nykänen tuli astuneeksi monen merkittävässä asemassa olevan henkilön varpaille - myös Hesarin toimituksen sisällä. Usein hän löysi itsensä taistelemasta tekstiensä julkaisusta, vaikka uutista tukevaa todistusaineistoa olisi ollut enemmän kuin riittävästi.

Vuonna 2001 Nykänen kirjoitti kohtalokkaan jutun, joka paljasti silloisen Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahteen ahdistelleen alaisiaan. Vaikka asiasta löytyi runsaasti näyttöä, päätettiin Ahteen nimi sensuroida uutisesta. Pian sen jälkeen Nykänen paljasti “erään suuren yhtiön toimitusjohtajan” henkilöllisyyden television suorassa lähetyksessä. Se oli liikaa Hesarille. Nykänen sai lähteä lehdestä  - mutta niin lähti myös Ahde Veikkauksesta.

Nykänen on käyttänyt rikostoimittajan tietämystään dekkareissaan, kuten Ariel Kafka sekä Johnny & Bantzo -kirjoissa. Hänen tunnetuin hahmonsa lienee kuitenkin Raid, jonka tarina on versioitu niin televisioon kuin valkokankaallekin. Hän on kirjoittanut myös lukuisia true crime -kirjoja, kuten Rööperi - Rikoksen vuodet 1955-2005 (2005) ja Rikoksen kuvat - Helsingin poliisin arkistokuvia 1910–1960 (2006).

Jean Mancini haastatteli Harri Nykästä 11.8.2021.

Päivi Räsänen on jo seitsemännen kauden kansanedustaja. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1995. Räsänen on myös pisimpään eduskuntapuolueen naispuolisena puheenjohtajana toiminut suomalainen poliitikko. Hän oli Kristillisdemokraattien puheenjohtajana vuodesta 2004 vuoteen 2015. Sisäministerinä hän toimi vuosina 2014 - 2015.

Räsänen vietti lapsuutensa Joutsenon Konnunsuon vankila-alueen varjossa. Hän löysi kristinuskon varhaisessa vaiheessa, mutta oli myös aina kiinnostunut tieteistä. Vuonna 1984 Räsänen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta.

Hänen mielipiteensä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, aborttikysymyksestä sekä naispappeudesta ovat herättäneet huomiota koko hänen poliittisen uransa aikana. Jonkinlainen lakipiste saavutettiin vuoden 2010 Ylen A2 homoilta -paneelikeskustelussa, jota seurasi – muun muassa Räsäsen kommenttien vuoksi – valtava kirkosta eroamisen aalto. Alle viikossa kirkosta erosi 24 000 henkilöä, kun koko edeltävänä vuonna eroajia oli yhteensä 40 000.

Huhtikuussa 2021 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen nosti Räsästä vastaan syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kolmesta asiakokonaisuudesta koostuva syyte liittyy Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisemaan nettikirjoitukseen sekä Räsäsen some-julkaisuihin kesältä 2019.

Valtakunnansyyttäjän mukaan Räsäsen lausumat ovat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä sekä yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaavia. Räsänen itse kokee kommenttiensa toistavan Raamatun opetuksia avioliitosta ja seksuaalisuudesta.

Jean Mancini haastatteli Päivi Räsästä puhelimitse 22.7.2021. 

Yksi Jean Mancini -podcastin toistuvista aiheista on aina ollut legendaarinen teatteriohjaaja Jouko Turkka. Koska Turkan kuolemasta tulee 22. heinäkuuta 2021 kuluneeksi tasan viisi vuotta, tuntui vain oikeudelta ja kohtuudelta käsitellä hänen elämäänsä ja uraansa erikoisjakson muodossa.

Jean ja Mancini perehtyivät maamme kenties kiistellyimpään auteuriin haastattelemalla viittä eri henkilöä. Vaatesuunnittelija Liisa Voima oli naimisissa näytelmäkirjailija Jussi Kylätaskun kanssa. Kylätasku ja Turkka tutustuvat toisiinsa jo kouluikäisinä, ja heidän ystävyytensä jatkui pitkälle aikuisuuteen saakka. Tätä kautta Liisa Voima sai harvinaisen, teatterin ulkopuolisen kuvan Turkasta.

Kari U. Pesonen toimi Joensuun kaupunginteatterin toimitusjohtajana 70-luvulla. Pesonen ja Turkka olivat molemmat keskeisinä hahmoina paljon mediahuomiota saaneessa Joensuun teatterisodassa, jossa teatterin johtokunta ja henkilökunta väittelivät siitä, kenellä lopulta on oikeus päättää ohjelmistosta ja sen aikatauluista.

Näyttelijät Satu Silvo sekä Martti Suosalo kuuluvat nimekkääseen ryhmään, jota Turkka opetti Teatterikorkeakoulussa 80-luvulla. Molemmat muistelevat Turkan kuuluisia ja kiisteltyjä opetusmetodeja, joista tehtiin aikoinaan jopa kantelu oikeuskanslerille.

Yli vuoden tauon jälkeen ohjelmaamme palaava dramaturgi, ohjaaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Jussi Parviainen toimi Teatterikorkeakoulussa Turkan oikeana kätenä. Molempien urat saivat suuren lommon vuonna 1987 tapahtuneen Jumalan teatteri -skandaalin myötä.

Juha Veijonen on näyttelijä. Se ei kuitenkaan koskaan ollut itsestäänselvyys.

Veijonen ehti työskennellä lähes kolmekymppiseksi muun muassa lihanleikkaajana, roudarina, varastomiehenä, huoltomiehenä sekä moottorisaha-asentajana, ennen osallistumista Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Hänet hyväksyttiin sisään toisella yrittämällä vuonna 1988.

1990-luvulla, suomalaisen sketsisarjojen kultakautena, Veijonen tuli koko perheen tuntemaksi hupailijaksi yhdessä Samuli Edelmanin, Kari Hietalahden, Santeri Kinnusen, Niko Saarelan, Janus Hanskin sekä Jussi Chydeniuksen kanssa Vintiöt-sarjasta. Sketsisarja saavutti valtavan suosion katsojien keskuudessa – ja siitä tuli tv-kriitikoiden suosikki asia vihata.

Jo ensimmäinen päärooli elokuvassa Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat (1994) toi Juha Veijoselle Jussi-patsaan parhaasta miespääosasta. Vuosituhannenvaihteen Häjyt osoittautui valtavaksi kassamenestykseksi ja viimeistään rooli Vares-elokuvan yksityisetsivänä sinetöi Veijosen paikan kotimaisena tähtenä.

Veijonen näytteli vain kahdessa ensimmäisessä Vares-elokuvassa, ennen kuin roolin otti haltuun Antti Reini.

Nykyisin Juha Veijonen on tutumpi näky teatterien näyttämöiltä. Tällä hetkellä hän kiertää yhdessä näyttelijä Maarit Peltomaan kanssa Pientä laittoa -parisuhdenäytelmän tiimoilta.

Jean Mancini haastatteli Juha Veijosta puhelimitse 5.7.2021.

Lauri Törhönen on elokuva- ja televisio-ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Hän on ohjannut yhteensä 13 pitkää elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat kenties Riisuminen (1986), Kasvoton mies (1995), Hylätyt talot, autiot pihat (2000), Raja 1918 (2007) sekä neljä Vares-elokuvaa (2011-2012). Hän on ohjannut myös Salatut elämät -sarjan jaksoja.

Vuosina 1995 - 2006 Törhönen toimi Taideteollisen Korkeakoulun elokuvataiteen professorina. Hänelle on myönnetty elokuvataiteen valtionpalkinto vuosina 1989 sekä 2007. 

Tammikuussa 2018 Yle julkaisi uutisen, jossa noin 20 naista kertoi Törhösen häirinneen heitä seksuaalisesti. Törhönen on kiistänyt kaikki häirintäsyytteet, pyytäen kuitenkin anteeksi niiltä, joita hän on “katsomalla, koskemalla tai puhumalla loukannut”.

Yli kolme vuotta Me Too -liikkeen jälkeen Lauri Törhönen on edelleen elossa – vaikka moni hänet haluaisi julistaa jo kuolleeksi.

Jean Mancini haastatteli Lauri Törhöstä puhelimitse 10.6.2021.

Vuonna 1964 painonnostaja Kaarlo Kangasniemelle lahjoitettiin kultainen rannekello. Palatessaan työpaikalleen, nimittivät muut työntekijät hänet “Kulta-Kalleksi”, vaikka hänen suurimmat urheilulliset saavutuksensa olivat vielä edessäpäin. Lempinimi jäi elämään, keräten katetta seuraavien vuosien menestyksen myötä.

Lista Kangasniemen meriiteistä on pitkä. Hän on yksi neljästä suomalaisesta urheilijasta, joka on saavuttanut urallaan EM-, MM- ja olympiakultaa. Hän teki aktiiviurallaan yhteensä 17 yleisen sarjan maailmanennätystä. Hänet on valittu kahdesti vuoden urheilijaksi ja hän on myös voittanut kahdesti Suosituin suomalainen -äänestyksen. Kangasniemi on nimitetty myös Kansainvälisen painonnostoliiton Hall of Fameen.

Kangasniemi voitti kultaa Méxicon olympialaisissa vuonna 1968, MM-kultaa 1969 sekä EM-kultaa 1969 ja 1970. Hän osallistui myös Tokion olympialaisiin vuonna 1964 ja Münchenin olympialaisiin  1972, sijoittuen niissä seitsemänneksi ja kuudenneksi.

Kasvuhormonit eivät olleet vielä Kangasniemen aktiiviuran aikana kiellettyjä. Hän onkin kertonut rehdisti ja kaunistelematta anabolisten steroidien käytöstään. Suorasanaisena tunnettu urheilulegenda ei ole muutoinkaan pelännyt käyttää sanan säiläänsä. Kunniansa ovat vuorollaan kuulleet niin Olympiakomitean johto kuin Suomen hallituskin. Hän on joutunut julkisiin kahnauksiin esimerkiksi Juha Miedon ja Juha Sipilän kanssa.

Vieläkin rautaisessa kunnossa oleva Kangasniemi täytti tämän vuoden helmikuussa 80 vuotta, mutta treenaa silti useita kertoja viikossa punttisalilla ja pyöräillen.

Jean Mancini haastatteli Kaarlo Kangasniemeä puhelimitse 29.5.2021.

Erkka Lauri "Edu" Kettusen laulujen toistuvina teemoina ovat arki, meri, autot, vapaus ja yksinäisyys. Häntä on tituleerattu haikeuden mestariksi.

Kettunen aloitti musiikkiuransa 80-luvun alussa poikabändi Broadcastissä. Yhtye saavutti suuren suosion kotimaassa ja oli jopa lähellä maailmanvalloitusta, heidän voittaessa kansainvälisen Battle of the Bands -kilpailun. Suomalaisuus asetti kuitenkin esteen Broadcastin kansainväliselle läpilyönnille, mutta Kettusen ja kumppaneiden ura jatkui turvallisesti kotimaan kamaralla.

Kettunen julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 1984. Jo toisella albumillaan hän kirjoitti nimensä ikuisiksi ajoiksi suomalaisen popmusiikin historiankirjoihin balladilla Lentäjän poika. Tähän päivään mennessä Kettunen on julkaissut lähes 20 sooloalbumia, joista viimeisimmät hän on työstänyt alusta loppuun asti itse oman levy-yhtiönsä suojissa.

Hän on myös kynäillyt hittejä muille artisteille, esimerkiksi Kim Lönnholmin kappaleen Minä olen muistanut sekä TikTakin levyttämän Tuuleksi taivaanrantaan. Vuonna 2006 Kettuselle myönnettiin Juha Vainion rahaston tunnustuspalkinto muun muassa hänen rytminkäsittelytaidostaan sekä hänen sanoitustensa riimittömästä ilmaisusta.

Edu Kettunen ei tunnetusti viihdy parrasvaloissa, vaan hän pysyttelee mieluummin omassa rauhassa kotonaan Kemiönsaaressa. Lähiaikoina hänen nimeensä on saattanut törmätä hieman normaalia useammin, sillä hänen syntymästään tuli tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Samoihin aikoihin julkaistiin Veli-Pekka Hännisen kirjoittama kirja Edu Kettusen tähänastisesta elämästä.

Jean Mancini haastatteli Edu Kettusta puhelimitse 19.5.2021.

Jean Mancinin megalomaanisen erikoispitkä 1-vuotissynttärispektaakkeli ei sisällä yhtä, eikä kahta, vaan peräti kolme haastattelua. Kutsuimme vieraaksemme jo kertaalleen podcastissa sanaisen arkkunsa avanneita henkilöitä, tarkoituksena kartoittaa heidän viimeisimpiä kuulumisiaan.

Jean ja Mancini valitsivat tahoillaan uusintakierrokselle Aurinkokuningas Juhani Tammisen ja näyttelijä Outi Alasen, kun taas kolmannesta vieraasta järjestettiin äänestys Facebookissa. Tiukkaakin tiukemman demokraattisen vaalitapahtuman kaikista 18:sta ehdokkaasta voittajaksi valikoitui konkaripoliitikko Paavo Väyrynen!

Haastattelut ovat luonnollisesti keskenään hyvin erilaisia, mutta koko jakson läpi jatkuvia teemojakin löytyy – esimerkiksi kaikki kolme vierasta ovat ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa. Jaksosta ei kenties ollut tarkoitus tulla näin pitkää, mutta kuten kaikilla suuruudenhulluilla, myös Jeanilla ja Mancinilla on vaikeuksia pysähtyä hyvän momentumin saavutettuaan.

Valtava kiitos kaikille vuoden aikana ohjelmassa vierailleille ja suunnaton kiitos kaikille kuuntelijoille!

Jean Mancini haastatteli Juhani Tammista puhelimitse 19.4., Outi Alasta 25.4. ja Paavo Väyrystä 29.4.2021.

Käytännössä koko elämänsä näyttämöillä viettänyt Seela Sella on varmasti jokaiselle tuttu. Hän on esiintynyt uransa aikana niin näytelmissä, elokuvissa, tv-sarjoissa, kuunnelmissa kuin piirrettyjen äänirooleissakin.

Seela Sella syntyi Seela Virtaseksi taiteilijoita kuhisevaan Tampereen Pispalaan. Hänen isovanhempansa olivat Valkeakosken työväen näyttämön perustajajäseniä, joten uravalinta oli Sellalle aina selviö. Hän valmistui Suomen teatterikoulusta vuonna 1959.

Hänen yli 60 vuotta kattavan uransa varrelle mahtuu työskentelyä lähes kaikissa Suomen teattereissa. Häntä ovat vuorollaan ohjanneet merkittävät kulttuurivakuttajat Edvin Laineesta, Jouko Turkkaan ja Kristian Smedsistä Timo Koivusaloon.

Sukunimi Virtanen vaihtui muotoon Sella vuonna 1962 hänen solmiessa avioliiton suomenjuutalaisen näyttelijä-laulaja Elis Sellan kanssa. Seitsemän vuotta myöhemmin Seela Sella kääntyi itsekin juutalaisuuteen.

Sella on voittanut parhaan naissivuosan Jussin elokuvista Yksinpuhelu (1985) sekä Kalteva torni (2007). Viimeisimpänä hänet on voitu nähdä vuonna 2020 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Teräsleidit, tv-sarjassa Paras vuosi ikinä tai Adolf Hitlerinä näytelmässä Hitler ja Blondi.

Jean Mancini haastatteli Seela Sellaa puhelimitse 17.4.2021.

Nuori ja karheaääninen mies lauloi Helsingin Café Metropolin portailla eräänä toukokuisena yönä vuonna 1990. Ohikulkijoiden joukossa sattui astelemaan kotimaisen musiikkimaailman moguli ja mestarisanoittaja Vexi Salmi, joka tykästyi oitis tuntemattoman kyvyn raspikurkkuiseen laulantaan. Näin iisalmelainen Marko "Bablo" Junnilainen löydettiin, ja pian hän pääsi levyttämään ensimmäiset singlensä.

Tuuria on kahdenlaista. Ainakin tuolloin Bablolla oli sitä parempaa.

Junnilaisen kenties tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu irlantilaisen kansanlaulun suomennos Kauas vuorten taa, mainoksista tuttu Reissumies sekä Tom Waitsin Jersey Girl -kappaleesta tehty käännös Taivas sinivalkoinen, joka päätyi samannimisen minisarjan tunnusmusiikiksi. Vuonna 2001 Junnilainen perusti kokoonpanon Kultakurkut, johon kuuluivat hänen lisäkseen Eero Raittinen, Harri Marstio ja Esa Eloranta.

Bablon suosio oli suurta ja elämäntyyli nopeaa. Kova keikkailu ja rankka alkoholinkulutus vaativat veronsa – henkisesti ja fyysisesti. Junnilainen on vuosien varrella saanut yhteensä kuusi sydänkohtausta ja hän on kärsinyt masennuksesta.

Nyt hän on kuitenkin laittanut korkin kiinni, selättänyt depression ja perustanut oman levy-yhtiön, jonka lipun alla hänellä on täysi taiteellinen vapaus luoda uutta musiikkia. Tulevaisuus on siis avoinna, mutta sen sisältöä ei meille onneksi etukäteen paljasteta.

Jean Mancini haastatteli Marko Junnilaista puhelimitse 30.3.2021.

Erkki Tuomioja on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri. Hän toimi kyseisessä tehtävässä yhteensä 4052 päivän ajan vuosina 2000-07 ja 2011-15. Häntä on myös kutsuttu ikuiseksi radikaaliksi.

Politiikka kulkee Tuomiojan suvussa, sillä hänen isänsä oli pääministeri ja Suomen Pankin pääjohtajana toiminut Sakari Tuomioja ja hänen isoäitinsä kirjailija, kansanedustaja ja Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki. Hänen isovanhemmistaan yhteensä kolme toimivat eri aikoina kansanedustajina.

Ei siis ihmekään, että Erkki Tuomioja osoitti poliittista aktiivisuutta jo nuorena. Hän osallistui vuonna 1968 tapahtuneeseen Vanhan valtaukseen, jossa Helsingin yliopiston opiskelijat vaativat muutosta yliopiston hallintoon ja opetuksen sisältöön. Näihin tavoitteisiin pyrittiin valloittamalla Vanhan ylioppilastalo päivää ennen ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlia. Kaikkien yllätykseksi presidentti Kekkonen antoi tukensa mieltään osoittaneille opiskelijoille, joista useat siirtyivät pian tapauksen jälkeen luontevasti suomalaisen politiikan syövereihin.

Erkki Tuomiojakin valittiin jo samana vuonna SDP:n listoilta Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaksi vuotta myöhemmin kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän on toiminut vuosina 1970-79 sekä uudestaan vuodesta 1991 lähtien.

Tuomiojan ulkoministerikausille mahtui lukuisia maailmanpoliittisesti kiperiä tilanteita, kuten vuoden 2000 pääsiäisenä alkanut Jolon panttivankikriisi. Kriisissä Abu Sayyaf -sissiryhmä kaappasi 21 matkailijaa Etelä-Filippiineillä sijaitsevalle Jolon saarelle. Matkailijoiden joukossa oli kaksi suomalaista. Kriisin aikana Tuomioja matkusti itse Filippiineille neuvottelemaan maan presidentin kanssa, mutta panttivangin saatiin vapaaksi vasta, kun heistä vaaditut lunnaat maksettiin Libyan kassasta.

Erkki Tuomioja on poliittisen historian dosentti ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia, uusimpana tänä vuonna julkaistu Tulevaisuuden varjossa: Selviääkö ihmiskunta. Hän on myös vuonna 2015 perustetun Historioitsijat ilman rajoja -järjestön perustajajäsen ja toimii sen hallituksen puheenjohtajana.

Jean Mancini haastatteli Erkki Tuomiojaa puhelimitse 21.3.2021.

Henry Saari kuuluu oman alansa kotimaisiin pioneereihin. Hän oli lupaava jalkapalloilija, mutta hänen pelinsä loppuivat lyhyeen polvivamman takia. Vuonna 1993 hänet valittiin Mr. Finlandiksi ja Mr. Europe -kisassa hän ylsi kolmannelle sijalle. Ura mallina ei kuitenkaan tuntunut ottavan tuulta alleen halutulla tavalla, joten Saari päätti tarttua toisenlaiseen työtarjoukseen.

Vuonna 1995 hänet lennätettiin Yhdysvaltoihin esiintymään pornoelokuvassa Hot Weekend at Ernies. Samassa elokuvassa nähtiin liuta alan kansainvälisiä tähtiä, kuten Nina Hartley, Peter North, Helen Duval ja Jon Dough. Pian kokemuksen jälkeen Saari perusti oman aikuisviihde-elokuvien tuotantoon keskittyvän yrityksen ja alkoi käyttää taiteilijanimeä Henry Suuri. Yhteensä Saari esiintyi lähes 40 elokuvassa.

Henry Saaren on saattanut nähdä myös muunlaisissa rooleissa. Vuonna 2003 hän näytteli Reino Nordinin tähdittämässä elokuvassa Hymypoika ja vuonna 2015 kauhuleffassa Bunny the Killer Thing. Lisäksi hän osallistui Olet mitä syöt -ohjelmaan vuonna 2019.

Jean Mancini haastatteli Henry Saarta puhelimitse 11.3.2021.

Veli-Pekka ”Vellu” Ketola kuuluu ehdottomasti Suomen kaikkien aikojen legendaarisimpiin jääkiekkoilijoihin.

Hän aloitti menestyksekkään kiekkouransa Ässiä edeltäneessä Porin Karhuissa ja nousi nopeasti aikansa suureksi suomalaispelaajaksi. Ensimmäisen pääsarjaottelunsa hän pelasi vain 15-vuotiaana.

Vaikka Ketola yhdistetään oikeutetusti ja automaattisesti Porin Ässiin, ehti hän vierailla yhden kauden ajan myös Aimo Mäkisen luotsaamissa Jokereissa. Lukuisten SM-sarjassa pelattujen kausien jälkeen hän pakkasi laukkunsa ja lähti ensimmäisenä suomalaisena Heikki ”Hexi” Riihirannan kanssa ammattilaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Vuosi oli 1974, liiga oli WHA ja joukkue Winnipeg Jets.

Veli-Pekka Ketola muistetaan myös ansiokkaasta maajoukkueurastaan. Hän pelasi kuusissa MM-kilpailuissa ja kahdesti Olympiakilpailuissa. Ketolan 183:sta A-maaottelusta kertyi tehopisteet 60+45, eli 105. Hän oli muun muassa joukkueensa paras pistemies murheellisesti päättyneissä kotikisoissa 1974, jolloin Suomen maalivahti Stig Wetzellin doping-näytteestä löytyi jälkiä efedriinistä.

Ketola jatkoi elämäänsä jääkiekon parissa myös pelaajauransa jälkeen. Hän toimi Ässien päävalmentaja vuosina 1993-1996 ja toimitusjohtajana vuosina 1994-2000. Toimitusjohtajuus loppui skandaaliin, jossa Ketola pidätettiin epäiltynä pääsylippujen ohimyynnistä. Syytteet raukesivat, mutta tapaus vaikutti syvästi Ketolan ja Ässien johdon suhteisiin.

Nyttemmin vanhat kaunat ovat jääneet taakse. Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13 ja tammikuussa 2014 hänet nimettiin Ässien urheilutoiminnan mentoriksi.

Jean Mancini haastatteli Veli-Pekka Ketolaa puhelimitse 11.2.2021.

Janne Raninen on istunut lähes puolet elämästään vankilassa kahdesta murhasta. Hän syntyi Ruotsissa ja vietti lapsuutensa Tukholman Jordbron lähiössä. Hän päätyi lopulta ampumaan Tukholman alamaailmassa vaikuttaneen jugoslavialaisen mafiapomo Dragan Joksovićin vuonna 1998.

Vuonna 2003 Raninen ja kolme muuta miestä saivat tuomion Helsingin Vuosaaressa toteutetusta Volkan Ünsalin murhasta. Murhan taustalla vaikuttivat yhteydet Ruotsin suurimpaan arvokuljetusryöstöön. Myöhemmin myös Helsingin huumepoliisin ex-pomo Jari Aarnio tuomittiin samasta murhasta, sillä hän oli oikeuden mukaan tiennyt rikoksesta etukäteen, mutta jättänyt sen estämättä.

17 vuotta elinkautistaan kärsinyt Raninen vapautuu maaliskuussa 2021 hovioikeuden päätöksellä. Rikosseuraamuslaitos ei puoltanut hänen vapauttamista.

Raninen on kirjoittanut kolme kirjaa; Isänä vankilassa (2013), Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi (2018) sekä Selliläppää vankilasta (2021). Hän toimii puheenjohtajana Voikukkalapset ry:ssä, jonka tarkoituksena on auttaa nykyisten ja entisten lainrikkojien lapsia. Lisäksi hän luotsaa omaa true crime -aiheista podcast-ohjelmaa.

Raninen toivoo kirjojensa, yhdistystoimintansa ja podcastinsä auttavan varoittavien esimerkkien avulla ihmisiä tekemään oikeita valintoja elämässään ja pysymään kaidalla tiellä. 

– Rikollinen elämä ei ole tavoittelemisen arvoista, hän toteaa.

Jean Mancini haastatteli Janne Ranista puhelimitse 10.2.2021.

Juhan af Grann on maailmallakin huomiotu ohjaaja-tuottaja. Hänen ufoja sekä paranormaaleja ilmiöitä käsittelevien televisio-ohjelmiensa esitysoikeudet on myyty lukuisiin maihin. Hänen ohjelmansa ovat kahmineet hyllymetreittäin alan palkintoja. Vaikka hänen tuoreimmasta ohjelmastaan on tullut kuluneeksi melkein 20 vuotta, on hänen teostensa sisällöstä ja niiden arvosta kiistelty aina näihin päiviin asti.

Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Af Grann opiskeli mainos- ja markkinointialaa Saksassa ja Puolassa. Palattuaan Suomeen hän toimi yli kymmenen vuotta Mainostelevision erikoistoimittajana, tuottaen menestyksekkäitä ja arvostettuja ohjelmia. Hänen työsuhteensa irtisanottiin keväällä 1983, jonka jälkeen hän jatkoi videoprojektiensa työstämistä oman tuotantoyhtiön, Grann Productionin, nimissä.

Lista af Grannin ohjelmista on pitkä ja värikäs, mutta ainakin kotimaassa hänen tunnetuimpia teoksia lienevät toista maailmansotaa käsittelevä Kun maailma paloi (1969), Urho Kekkosen elämästä tehty dokumentti UKK - Luova valtiomies (1975) sekä tietenkin yliluonnollisia ilmiötä esittelevät Vieraita taivaalta (1992), UFOt ja paranormaalit ilmiöt (1995), Uusi ilmestyskirja - ihmiskunnan viimeinen exodus (1998) sekä Tunkeilijat (2002). Keväällä 2003 hänet saattoi nähdä Subtv:n yöchat-ohjelmassa nimeltä Hologrann.

2000-luvulla af Grannin esiintymiset julkisuudessa alkoivat vähentyä. 2010-luvulle tultaessa niitä ei ollut enää lähestulkoon ollenkaan. Pilkan ja ivan kohteeksi joutunut Juhan af Grann on viettänyt viimeiset vuodet hiljaiseloa, samalla kun hänen elämäntyöstään kiistellään edelleen.

Jean Mancini haastatteli Juhan af Grannia puhelimitse 26.1.2021.

Ossi Ahlapuro on varmasti kaikille 80- ja 90-luvuilla varttuneille tuttu ääni lukuisista piirrossarjoista ja -elokuvista. Pitkän uransa aikana hän ehti näyttelemään noin 1000 ääniroolia, joista kuuluisimpien joukosta voisi poimia esimerkiksi sellaisia hahmoja kuin Thomas O’Malley Aristokateista, prinssi Juhana Robin Hoodista sekä tuomari Frollo Notre Damen kellonsoittajasta.

Hänen uransa näyttelijänä alkoi jo vuonna 1960, kun hänet valittiin lauluäänensä ja hyvän energiansa ansiosta legendaariseen revyyteatteri Punaiseen Myllyyn. Samaan paikaan siis, jossa aikoinaan vaikuttivat myös muun muassa Reino Helismaa, Toivo Kärki ja Olavi Virta. 

Punaisesta Myllystä Ahlapuron matka jatkui Teatteri Jurkan ja Kotkan kaupunginteatterin kautta Yleisradion Radioteatteriin vuonna 1967. Vuosia Ylen palveluksessa kertyi 34 – aina vuoteen 2001 saakka.

Näyttelemisen lisäksi Ossi Ahlapuro on niittänyt menestystä laulajana. Hänen uransa muusikkona sai räjähdysmäisen alun, kun Ritva Oksasen kanssa duettona laulettu Maria Isabel hallitsi soittolistoja koko kesän 1970, ja Ahlapuro onkin jatkanut yleisön viihdyttämistä keikkalavoilla näihin päiviin saakka.

Jean Mancini haastatteli Ossi Ahlapuroa puhelimitse 13.1.2021. 

Pauliina Laitinen on kenties Suomen tunnetuin taideasiantuntija. Hän väitteli filosofian tohtoriksi kotimaisista taidemarkkinoista vuonna 2001 Turun yliopistolta, jonka jälkeen hän on toiminut muun muassa taidekonsulttina, kolumnistina, luennoitsijana ja kirjailijana. 

Hän tuli suurelle yleisölle tutuksi viimeistään vuonna 2014 alkaneesta Rojua, rojua -ohjelmasta ja muutama vuosi myöhemmin hänet nähtiin myös Huutokaupan metsästäjät -sarjan suomalaisessa versiossa.

Laitinen on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja taidemarkkinoista, taiteeseen sijoittamisesta sekä taiderikollisuudesta. Hänen ensimmäinen fiktiivinen romaaniteoksensa on yhteistyössä Antti Marttisen kanssa kirjoitettu Kolme punaista rubiinia, joka julkaistiin vuonna 2019.

Jo 30 vuotta kestäneen uransa aikana Pauliina Laitinen on pyrkinyt tuomaan kaiken kansan saataville aiemmin pimennossa ollutta tietoa taiteen keräilystä ja esimerkiksi taideteosten hintojen muodostumisesta.

Jean Mancini haastatteli Pauliina Laitista puhelimitse 29.12.2020. 

Peter "Pepe" Jürgens on tullut suomalaisille tutuksi todellisena median moniottelijana. Parhaiten hänet tunnistetaan urheilutoimittajana ja -selostajana, mutta hän on tehnyt vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana muun muassa lukuisia juontokeikkoja sekä radiotöitä Sport FM- ja Radio Suomi Pop -kanaville.

Tällä kertaa Jean Mancini pyrkii kuitenkin keskittymään tiettyyn osa-alueeseen Jürgensin elämästä; nimittäin 17. joulukuuta 1987 kuvattuun videoon, jossa Jürgens haastattelee Hurriganes-basisti Hugo Christer "Cisse" Häkkistä. Kyseinen video on löytänyt vuosia ensiesityksensä jälkeen innokkaan yleisön, joka katsoo sitä toistuvasti YouTubesta ja käyttää haastattelusta kumpuavia ilmaisuja jokapäiväisessä puheenparressaan.

Kyseinen haastattelu saattaa pudota marginaaliseen “tietäjät tietää” -lokeroon, mutta sen paisumista jonkinlaiseksi kulttuuri-ilmiöksi tuskin kukaan pystyy kieltämään. Onhan haastattelun lausahdusten pohjalta tehty t-paitojakin! Mitkä siis olivat tämän kulttiklassikon taustat? Tähän kysymykseen Jean ja Mancini lähtevät hakemaan vastauksia tässä jouluisessa erikoisjaksossa.

Aihe on ajankohtainen muutamastakin eri syystä, joista ehkä vähäisimpänä mainittakoon Jürgensin ja Häkkisen pitkä keskustelu joulunvietosta ja juhlapyhien merkityksestä haastattelun aikana. Tämän lisäksi vuoden 2020 tapaninpäivänä tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun Del Monte Häkkinen liittyi maksakirroosin uuvuttamana taivaalliseen rock-bändiin. 30. tammikuuta 2021 hän olisi täyttänyt tasan 70-vuotta.

Viihdetaiteilija Ilkka Sysimetsä, eli Frederik, on levyttänyt uransa aikana noin 500 kappaletta. Hän on tehnyt tähän päivään mennessä 36 albumia, joista 16 on myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän ja viisi yltänyt timattilevyyn asti.

Sysimetsä aloitti kosketinsoittajana lukuisissa eri kokoonpanoissa 60-luvulla ja ehti toimia Seppo Bruunin kanssa perustamansa Stump-nuorisolehden päätoimittajanakin. Lehtihommat jäivät kuitenkin nopeasti taakse, kun hänet valittiin kiertämään Suomea muun muassa Tapani Kansan ja Kristina Hautalan taustayhtyeissä.

Sooloartistina Sysimetsä nousi pinnalle Tanskan kruununprinssiltä lainatun nimen siivittämänä vuoden 1970 Syksyn sävel -kilpailussa, jossa hän sijoittui kolmanneksi kappaleella Jos jotain yrittää. Nykyisin biisi tunnetaan ehkä paremmin nimellä Harva meistä on rautaa.

Tämän menestyksen vanavedessä syntyivät myös hitit Tsingis Khan, Titanic, Sheikki Ali Hassan, Kolmekymppinen ja lukemattomat muut klassikot, jotka avasivat Sysimetsälle tien suomalaisen junttidiskon horjuttamattomaksi kuninkaaksi.

Suorasanaisuudestaan tunnettu Ilkka Sysimetsä on pyrkinyt jo parikin kertaa eduskuntaan. Syksyn 2020 aikana hän joutui kovan mediamyllyn pyöritykseen elämäkertakirjansa Harva meistä on Frederik aiheuttaman kohun takia, sillä lukuisat kirjassa kuvatut tapahtumat asetettiin totuusarvoltaan vähintäänkin kyseenalaisiksi.

Jean Mancini haastatteli Ilkka Sysimetsää puhelimitse 25.11.2020. 

Liikemies Veikko Vallin on ponnistanut itsensä Tampereen lähiöstä perussuomalaisten kansanedustajaksi ja Tampereen kaupunginvaltuutetuksi. Sitä ennen hän ehti työskennellä Volvon tehtaalla Ruotsissa, kuulua Suomen Maaseudun Puolueen nuorisojärjestöön ja perustaa FAST-urheiluravinnemerkin.

Vallin kohtasi 1990-luvun lopulla lisäravinnebisneksen tiimoilta myös ensimmäistä kertaa muuan Tony Halmeen, joka suostui FASTin todelliseksi hittituotteeksi nousseen Viking Power -proteiinijuoman keulakuvaksi. Kaksikko ystävystyi nopeasti ja kummastakin alkoi tuntua siltä, että yhteistyötä voitaisi laajentaa voimajuomien ulkopuolelle. Pian oltiinkin jo astetta suuremman projektin äärellä. Tony Halmeesta päätettiin tehdä kansanedustaja.

Vallin lähti Halmeen kampanjapäälliköksi nostamaan Viikinkiä senaattoriksi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Rahaa ei kuitenkaan ollut niin kuin suurilla puolueilla, joten vaalityötä täytyi tehdä täysin uusilla tavoilla. Kampanjaa varten perustettiin muun muassa nettisivut, joiden “Kysy Tonyltä” Q&A-osio osoittautui varsinaiseksi menestykseksi. 

Työ tuotti tulosta, sillä Halme keräsi järkälemäisen 16 390 äänen saaliin - viidenneksi eniten koko maassa. Vallin jatkoi hänen ja Halmeen hyvin alkanutta yhteistyötä vielä muutaman kuukauden ajan Halmeen eduskunta-avustajana.

Vuonna 2017 Veikko Vallin pääsi sitoutumattomana Tampereen kaupunginvaltuustoon. Kun perussuomalaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini väistyi puolueen ohjaksista, oli vihdoin tullut Vallinin oma vuoro liittyä persuihin ja pyrkiä Arkadianmäelle. Hänet valittiin eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä 4 563 äänellä vuonna 2019.

Veikko Vallin on aiheuttanut lukuisia ja kaiken kokoisia kohuja räväköillä mielipiteillään, joita hän jakaa kernaasti sosiaalisessa mediassa.

Jean Mancini haastatteli Veikko Vallinia puhelimitse 29.10.2020. 

Toimittaja ja televisiopersoona Mattiesko Hytönen oli gonzo-journalisti jo ennen kuin koko käsitettä tunnettiin yleisesti Suomessa. Hän aloitti uransa 1970-luvulla Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla, jossa hän aiheutti pahennusta tiukan taistolaismyönteisillä kirja-arvosteluillaan.

90-luvun alussa Hytösellä oli jo oma palsta Hesarissa. Hänen suorasanaiset kolumninsa olivat luettuja, mutta julkisuuden henkilöiden keskuudessa myös pelättyjä tekstejä, sillä Hytönen ei arastellut kirjoittaa omia havaintojaan ja viiltäviä analyysejään muiden muassa Timo T.A. Mikkosesta, Lenita Airistosta, Kauko Röyhkästä, Katri Helenasta tai Aki Kaurismäestä. “Vittuiluviihteeksi” kutsutut kolumnit aiheuttivatkin suuren valitusten, vastineiden ja parranpärinän aallon – ja Hytöselle liikanimen “Suomen ilkein ihminen”.

Hytönen nousi koko kansan tuntemaksi mediapersoonaksi viimeistään juuri lanseeratun Nelonen-kanavan ohjelmasatsauksesta Päivän lööppi (1997), joka muuttui seuraavana vuonna muotoon Päivän Hytönen (1998).

Mattiesko Hytöstä on kutsuttu myös Suomen bodatuimmaksi toimittajaksi. Hän on päässyt pullistelemaan lihaksiaan jopa Arnold Schwarzeneggerin edessä. Myös hänen elämäkertakirjansa on nimetty asiaan kuuluvasti: Rinnanympärys 106. Eikä hänen kehonrakennustaan tunnu hidastavan yhtään 77 vuoden ikä tai viruspandemia. 

Bodaamisen ja matkustelun lisäksi Hytösen päivät täyttyvät nykyisin uuden autofiktiivisen kirjan työstämisestä.

Jean Mancini haastatteli Mattiesko Hytöstä puhelimitse 14.10.2020. 

Toimittaja Simo Rantalainen oli nuori lupaus. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen sysäsi hänet 90-luvulla jyrkkään nousukiitoon median ihmeellisessä maailmassa. Ensin Yleisradiolta MTV:n urheilutoimitukseen ja sieltä aikansa ilmiöksi kohonneen Hyvät, pahat ja rumat -keskusteluohjelman juontajaksi.

Rantalainen jäi katsojien mieleen muun muassa pukeutumisellaa, itsevarmalla esiintymisellään sekä sillä, että hän saattoi kysyä haastattelutilanteissa vierailtaan lähes mitä tahansa. Tv-ura katkesi kuitenkin kuin seinään hänen saatua potkut Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmasta vuonna 1996. Rantalaisen mukaan hänelle ei olla tämän jälkeen annettu toista mahdollisuutta mediamaailmassa.

Vaikka Hyvät, pahat ja rumat -ohjelman merkitystä suomalaisen tv-viihteen uranuurtajana ei sovi millään lailla aliarvioida, pyrki Jean Mancini haastattelussaan keskustelemaan Rantalaisen kanssa mahdollisimman paljon kaikesta muusta. Haastattelussa nousivat esille muun muassa hänen kokemuksensa rauhanturvaajana Golanin kukkuloilla, hänen osallistumisensa Tom Sjöbergin King’s tallin toimintaan, hänen intohimonsa kamppailulajeihin sekä hänen uskonnollinen vakaumuksensa. Rantalainen kääntyi islaminuskoiseksi vuonna 1993, ottaen viralliseksi nimekseen Mujahed bin Risto Faisal.

Simo Rantalainen on myös kirjoittanut kaksi kirjaa; Hyvät, pahat ja munat: Simo Rantalaisen seikkailut median ihmeellisessä maailmassa (2009) sekä Tare - mestarinyrkkeilijän muotokuva (2017). Nyt hän on työstämässä muistelmateostaan, joka kantaa työnimeä Simo siellä jossain.

Jean Mancini haastatteli Simo Rantalaista 21.10.2020. 

Näyttelijä Outi Alanen oli aikansa kuuluisuus ja seksisymboli, joka katosi julkisuuden valokeilasta. 

Hän opiskeli Teatterikorkeakoulussa 80-luvun lopulla – oppilaitoksen kaikkein epävakaimpana aikana. Julkisuuteen Alanen kohosi Häräntappoaseen pääroolista sekä Ruusun aika -tv-sarjasta. Tämän lisäksi hänet on nähty lukuisia kertoja valkokankaalla ja näytelmissä. Hän on tehnyt myös satoja rooleja kuunnelmissa ja animaatioiden ääninäyttelijänä. 

2000-luvun aikana työtarjoukset elokuvien, tv-sarjojen ja näytelmien parissa alkoivat vähenemään tasaisen varmasti. Neiti suorasuun lempinimen saanut Alanen ei ollut persoonaltaan roolittajien mieleen nepotismin, hyvä veli -verkostojen ja miellyttämisen kulttuurin värittämällä alalla. Alanen huomasi tulleensa työnnetyksi syrjään näyttelijäntyöstä.

- Näyttelijä ei saa olla vahva, korkeasti koulutettu, hyvällä itsetunnolla varustettu ja erikoinen siviilipersoonaltaan - varsinkaan, jos hän on kaiken lisäksi lahjakas. Ei saa olla oma itsensä vaan täytyy näytellä näyttelijää ja lausua persoonattomia ja mielisteleviä mielipiteitään, jotta työllistyisi jatkossakin, Alanen on kuvaillut haastattelussa (https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201702252200076322). 

Vuonna 2008 Alanen kouluttautui lähihoitajaksi ja jatkoi vielä ambulanssin ensihoitajakoulutukseen, sillä toisista huolehtiminen on aina ollut tärkeä osa hänen elämäänsä. Siksi hän toimii myös useissa luottamustehtävissä, esimerkiksi Narsistien uhrien tuki ry:ssä, ja hän on ottanut osaa politiikkaan vasemmistoliiton riveissä kunnallisvaaleissa vuonna 2017 ja eduskuntavaaleissa 2019. 

Jean Mancini haastatteli Alasta puhelimitse 1.10.2020. 

Seuraavaksi jotain hieman erilaista. Nimittäin yhden elokuvan tarina ja kolme haastattelua sen tiimoilta.

Mikä on kulttielokuva? Mitään yhtä vakiintunutta vastausta tuskin löytyy, mutta useimmiten termiä pyritään selittämään jotakuinkin näin: Kulttielokuva edustaa poikkeavaa alakulttuuria. Se ei kuulu valtavirtaan, mutta silti (tai juuri sen takia) elokuvan ympärille on muodostunut vannoutunut katsojakunta, joka saattaa leffaa palvoessaan muistuttaa jopa uskonnollista kulttia.

Kuinka kulttielokuva syntyy? Tätä Jean ja Mancini päättivät lähteä selvittämään. Samalla paneudutaan elokuvan tekoprosessiin, ilmiöihin sen ympäriltä ja ääneen pääsee myös kolme hyvin erilaista, elokuvan tekoon osallistunutta henkilöä. Pyrimme myös vastaamaan kysymyksiin kuka, miksi, miten, millä rahalla ja millä seurauksilla.

Vuonna 2001 ensi-iltansa saanutta Ponterosaa on tituleerattu Suomen huonoimmaksi elokuvaksi, täydeksi skeidaksi, amatöörimäiseksi ja tarinan mukaan se on viipynyt IMDb:n huonoimpien elokuvien listalla kolme kuukautta. Silti elokuva putkahtelee vuodesta toiseen esille keskusteltaessa valtavirran ulkopuolelle ajautuneista kotimaisista leffoista. Vaikka Ponterosa sai elokuvissa vain 2 552 katsojaa, on esimerkiksi YouTubeen vuodettua versiota elokuvasta katsottu yli 62 000 kertaa (syyskuussa 2020). Lisäksi Ponterosan DVD-julkaisut ovat harvinaisia ja haluttuja keräilykohteita. Pelkästään nämä seikat osoittavat kiinnostuksen elokuvaa kohtaan pysyneen vankkumattomana vuodesta toiseen.

Ponterosan taustalla ovat raumalaiset veljekset Mika ja Pasi Kemmo. Vuosituhannen vaihteessa media- ja mainosalalla työskennellyt tehopari päätti kokeilla onneaan audiovisuaalisen viihteen pyramidin huipulla, eli kokopitkän fiktiivisen elokuvan parissa. Helppoa tämä ei ollut, sillä Ponterosa oli ainoa vuoden 2001 elokuva, joka ei saanut tuotantotukea Suomen elokuvasäätiöltä. Kemmon veljekset joutuivat keräämään elokuvalleen rahoituksen erilaisten sponsorisopimusten avulla.

Vaatimattomasta tuotannostaan huolimatta elokuvaan saatiin huomattava määrä nimekkäitä ammattinäyttelijöitä sekä Seiskan sivuilta tuttuja julkisuuden henkilöitä. Tähtien valovoimaisuus ei kuitenkaan riittänyt nostamaan Ponterosaa kassamagneetiksi, sillä elokuvan näki teatterissa vain reilut 2500 katsojaa. Tähän varmasti vaikutti osaltaan myös negatiiviset arvostelut aikalaiskriitikoilta.

Ponterosa on vastakkaisuuksien elokuva. Se on pienen budjetin tekele, mutta sen näyttelijäkaarti vilisee vuosituhannen vaihteen kotimaisia ykkösnäyttelijöitä. Se on toteutukseltaan yksinkertaisen kotielokuvamainen, mutta sitä päästiin aikoinaan ihailemaan elokuvateattereissa. Se on vihattu ja rakastettu, muistettu ja unohdettu. Kaiken kaikkiaan siis hämmennystä herättävä teos Suomalaisen elokuvan lähihistoriassa.

Ponterosa-ilmiötä tutkiessaan Jean ja Mancini saivat ilon ja kunnian jututtaa kolmea hyvin erilaista ihmistä, joita yhdistää kenties vain rooli kyseisessä elokuvassa. Jaksossa omia tuntemuksiaan aiheesta kertovat edelleenkin ammattinäyttelijänä toimiva Timo Julkunen, Ponterosan jälkeen mallista yrittäjäksi siirtynyt Jenni Ahola sekä nykyisin IT-alalla tuotantopäällikkönä toimiva Olli Haaslahti.

Jean Mancini haastatteli Julkusta puhelimitse 2.9., Aholaa 17.9. ja Haaslahtea 21.9.2020. Suurkiitos kaikille jakson vieraille! Ja erityiskiitos Audiovisuaalinen toimiala ry:lle, joka etsi käyttöömme Pasi Kemmon haastattelun lähes 20 vuoden takaisesta Visio-lehdestä!

Muut lähteet: Pasi Kemmo, Visio-lehti 3/2001, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Suomen elokuvasäätiö ja Internet Movie Database.

Jyrki Järvilehto, tai tutummin JJ Lehto, kuuluu siihen kouralliseen suomalaisia kilpa-autoilijoita, jotka ovat raivanneet tiensä moottoriurheilun arvostetuimpaan, halutuimpaan ja kalleimpaan luokkaan – Formula 1:een.

Järvilehto edusti aktiivisina F1-vuosinaan (1989-1994) niin Onyx-, Scuderia Italia-, Sauber- kuin Benetton-tallia, osallistuen yhteensä 70:een GP-viikonloppuun, joista hän starttasi yhteensä 62:ssa. Palkintokorokkeelle hän kipusi kerran ja pisteille neljästi. MM-pisteitä kertyi yhteensä 10. Järvilehdon F1-uran paras saavutus oli San Marinon GP:n kolmas sija vuonna 1991.

Vuonna 1994 nuori lupaus siirtyi huipputalli Benettonille. Ennen kauden alkua Järvilehto joutui Silverstonen radalla onnettomuuteen, jossa hän loukkaantui vakavasti niskaan. Eivätkä kuolema tai neliraajahalvauskaan olleet kaukana. Täydelliseen kisakuntoon palautumista hidastivat liian aikainen asettuminen takaisin ratin taakse sekä Imolassa San Marinon GP:ssä tapahtuneet onnettomuudet, jotka veivät Roland Ratzenbergerin ja Ayrton Sennan hengen sekä pohjan Järvilehdon psyykkiseltä toipumiselta. Lopulta pesti Benettonilla jäi vain kuuden kilpailun mittaiseksi.

F1-uran jälkeen Järvilehto saavutti kilpailumenestystä Yhdysvalloissa, jossa hän voitti muun muassa American Le Mans Series -sarjan mestaruuden kaudella 2004 ja Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti (1999 ja 2005). Nykyisin hän toimii asiantuntijana Iltalehdelle sekä koekuskina Vauhdin Maailmalle.

Jean Mancini haastatteli Järvilehtoa puhelimitse 2.9.2020.

Atik Ismail kuuluu ehdottomasti suomalaisen urheiluhistorian värikkäimpiin persooniin. Aktiiviuransa (1975-1987) aikana hänet opittiin tuntemaan hurjista tempauksistaan niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolellakin. SM-sarjassa hän pelasi kaikkiaan 201 ottelua, joissa hän viimeisteli 113 osumaa. A-maajoukkueen paidassa Ismail edusti 26 ottelussa.

Ismail kuuluu sukujuuriltaan Suomen tataareihin, eli noin 800 - 900 hengen tataarinkieliseen vähemmistöön, joka vakiintui kylmään pohjolaan maahanmuuton myötä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Näiden sukujuuriensa ansiosta tiivis yhteisöllisyys ja urheilullisuus olivat vahvasti läsnä Ismailin Helsingissä vietetyssä lapsuudessa, mutta hän osoitti myös varhain merkkejä tietynlaisesta taiteellisesta herkkyydestä.

Hänestä tuli jo nuorena rock-musiikin suurkuluttaja. Hän myös vietti pitkään railakasta rock-elämää. Kuten hän on itse asiaa luonnehtinut; “humalat tihentyivät, velat kasvoivat ja otsikot suurenivat. Päihdeongelmaisesta ja värikkäästä, taitavastakin jalkapalloilijasta kiinnostuivat monet tahot. Minua vietiin, enkä laittanut jarruja päälle”. Rock’N’Roll-elämäntapa vei veronsa, ja korkki oli pakko sulkea lopullisesti 9.4.1990. Tämä päätös on siis pitänyt jo 30 vuoden ajan.

Atik Ismailin laajaan ystäväpiiriin on aina lukeutui huomattava määrä erilaisia taiteilijoita ja kulttuurivaikuttajia, kuten Hurriganesin Albert Järvinen, Wigwamin Jim Pembroke, laulaja-lauluntekijä Dave ”Isokynä” Lindholm sekä viihteen monitaituri Jukka Virtanen. Mutta erityisesti Hugo Christer “Cisse” Häkkisen ja Ismailin välille syntyi ainutlaatuinen ystävyyssuhde, joka päättyi vasta Hurriganes-basistin maksakirroosin aiheuttamaan ennenaikaiseen kuolemaan. Nyt Ismail on työstänyt edesmenneen ystävänsä tarinan näytelmäksi “Cafe del Monte – Cisse elää”.

Jean Mancini jututti Ismailia puhelimitse 21.8.2020.

Hannu Pesonen ei saata nimenä kuulostaa tutulta, mutta jos olet viimeisen 40 vuoden aikana lukenut Afrikan tai Lähi-idän tapahtumia käsitteleviä uutisia, olet hyvinkin voinut törmätä juuri hänen kynänjälkeensä.

Toimittaja/tietokirjailija Hannu Pesonen on raportoinut monipuolisen uransa aikana noin 80 sota-, kriisi- ja katastrofialueelta ja tehnyt reportaasimatkoja yli 140 maahan. Hän on toiminut lukuisten lehtien kirjeenvaihtajana sekä Lähi-idässä että Afrikassa, ja kirjoittanut ulkomaanaiheista yli 3000 artikkelia 30 eri maahan. Pesonen on ehtinyt kirjoittaa myös yhdeksän tietokirjaa. 

Viime aikoina Hannu Pesonen on tullut suuren yleisön tietoon Raimo Tyykiluodon Yle Puheelle toimittamasta 12 diktaattoria -sarjasta, jossa Pesonen toimi asiantuntijana erityisesti Afrikan maiden despootteja käsittelevissä jaksoissa. 

Jean Mancini jututti Hannu Pesosta puhelimitse 6.8.2020. Pahoittelemme vilpittömästi puhelun äänenlaatua!

Jama Jama muutti perheineen Somaliasta Suomeen vuonna 1995 hänen ollessa alle 10-vuotias. Hän varttui Espoossa, mutta löysi itsensä uudella vuosituhannella Tampereelta, jossa hänestä tuli lähes käsite. Jama työskenteli vuosia kaupan kassalla, tullen paikallisille tutuksi positiivisuudestaan ja hyvästä asenteestaan. Pian hänen kassansa keräsi aina suurimmat ihmismassat kauempaakin Suomesta.

Tämän menestyksen siivittämänä Jama valittiin ensin vuoden 2010 Arjen sankariksi ja vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin Vuoden positiivisin tamperelainen -titteli. Jama on esiintynyt lukuisissa ohjelmissa, kuten A2 Teeman Työpahoinvointi-ilta, Mieletön maailma sekä Jaman matkassa, ja hän on toiminut myös yhden kauden ajan Tampereen kaupunginvaltuustossa vihreiden varavaltuutettuna.

Sosiaalisuudesta ja positiivisuudesta tuli lopulta myös taakka, jota nykyään koulunkäyntiavustajana toimivan Jaman täytyi lähteä hetkeksi pakoon kotikonnuilleen Espooseen. Nyt hän on kuitenkin palannut takaisin Manseen ottaakseen osaa ensi kevään kuntavaaleihin - mutta minkä puolueen riveissä?

Jama Jama on tehnyt hyväntekeväisyystempauksia muun muassa TAYS:n uuden lastensairaalan hyväksi. Hän on kertonut lukuisissa haastatteluissa kohdanneensa itse rasismia ja ennakkoluuloja varttuessaan Suomessa ja hän on osoittanut huolestuneisuutta muun muassa hänelle rakkaassa jalkapallomaailmassa tapahtuvaa kiusaamista ja syrjintää kohtaan.

Paavo Väyrynen tuskin tarvitsee tarkempaa esittelyä, mutta tässä muutamia hänen elämänsä ja uransa tunnuslukuja:

Kemin maalaiskunnassa vuonna 1946 syntynyt Paavo Matti Väyrynen on toiminut kansanedustajana viidellä eri vuosikymmenellä, hänet on valittu eduskuntaan 11 kertaa, EU-parlamenttiin viidesti ja ministerinä hän on toiminut kahdeksassa eri hallituksessa yhteensä lähes 6 000 päivän ajan. Väyrynen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi vuonna 1970 keskustapuolueen listalta hänen ollessa vasta 23-vuotias. Presidentinvaaleissa hän on ollut ehdolla neljästi.

Vuonna 2018 Väyrynen erosi Keskustan jäsenyydestään, mutta palasi puolueeseen kaksi vuotta myöhemmin. Hän on myös itse perustanut ja poistunut kahdesta eri puolueesta; Kansalaispuolueesta sekä Seitsemän tähden liikkeestä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hän sai runsaat 1 200 ääntä, mikä ei riittänyt kansanedustajaksi pääsemiseen.

Vielä vuosi sitten Väyrynen kertoi tähtäävänsä vuoden 2023 eduskuntavaaleihin sekä 2024 presidentinvaaleihin.

Jean Mancini haastatteli Paavo Väyrystä puhelimitse 14.7.2020.

Nina Mikkosesta (os. Salonen) tuli yhdessä yössä julkisuuden henkilö elokuussa 2000, kun median monitoimimies Timo T.A. Mikkonen ilmoitti iltapäivälehdessä muuttavansa pois silloisen vaimonsa luota. Pian muuton syyksi selvisi Timo T.A.:n ja Ninan Venla-gaalasta samana vuonna alkanut rakkaustarina.

Lehdistö leimasi Ninan kodinrikkojaksi, joka pilasi Timo T.A.:n rakkausavioliiton. Mediakohun pahimpina aikoina häntä ei ihmetelty pelkästään lööpeistä, vaan hänestä tuli myös jonkinlainen työpaikkansa nähtävyys, jota saavuttiin ihmettelemään pidemmänkin matkan päästä.

Vuosien varrella Timo T.A.:sta, Ninasta sekä heidän kahdesta lapsestaan muodostui “The Mikkoset” – perhe, jonka sanomisia ja tekemisiä seurattiin ahkerasti. Eivätkä he epäröineet ilmaista omia mielipiteitään tai esittää omia näkökulmiaan lehtien palstoilla, Aamu-TV:n vieraana tai perheen omassa ohjelmassa Mikkosten maailma.

Vuonna 2011 Timo T.A. sai kallonpohjavaltimotukoksen ja sen seurauksena useita aivoinfarkteja, jotka veivät mediapersoonan liikuntakyvyn, näköaistin sekä lähimuistin. Nina toimi miehensä omaishoitaja kuuden vuoden ajan, kunnes Timo T.A. nukkui pois tammikuussa 2017.

Nina Mikkonen voitti Suurin pudottaja -ohjelman vuoden 2019 lopulla.

Jean ja Mancini haastattelivat Nina Mikkosta 27.6.2020.