Sukutarinoita

Muutama minuutti viitasaarelaisesta Ebba Paanasesta, joka palveli uskollisesta samaa taloutta pitkään.

Kartoista selviää paljon pieniä yksityiskohtia, jos kohta suurempiakin kaaria. Ne kuvaavat esivanhempiemme elinpiiriä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Tässä podcastissa muutamia ajatuksia karttojen tiimoilta.

Reformaation aika 1600-luvulla tarkoitti mm. sitä, että valtio ja kirkko ottivat kovan kontrollin alamaisiinsa nähden. Aikakausi korosti sitä, että yhdenkin henkilön tekemä synti (rikos) saattoi uhata jopa koko valtakuntaa. Jumalan viha ei siis koskettanut vain syntistä itseään, vaan tämän lähipiiriä, kylää, seurakuntaa ja lopulta koko valtiota. Aikakauden oikeusohjeena olikin mm. Mooseksen laki kaikessa ankaruudessaan. Jos joku oli erehtynyt poikkeamaan kaidalta polulta, odotti häntä maallisen tuomion lisäksi kirkollinen häpeärangaistus. Erityisen tuomittavaa oli kaikenlainen taikausko. Näitä tapauksia käsiteltiin mm. rovastintarkastuksissa ja tietenkin myös käräjillä eli kihlakunnanoikeudessa.

Osaatko ja muistatko hyödyntää suvun perimätietoa? Tässä muutamia muistettavia asioita. Pienetkin muistot voivat olla mielenkiintoisia!

Vapaamuotoisia pohdintoja siitä, mitä kaikkea tekoäly voi sukututkimuksessa tarkoittaa. Onko se hyvä isäntä ja huono renki vai toisin päin! Kuuntele ja ota selvää.

Huom: kaikki tämän jakson materiaali on tehty tekoälyllä: teksti, kuva ja ääni!

Muutaman minuutin yksinpuhelu sukututkimuksen luonteesta. 

Garibaldin sotajoukoissa ollut mies tavattu Viipurissa!


Kuva Public Domain

Giuseppe Garibaldi (1866)

Baritoni, joka oli myös kirjastonhoitaja - herra Bäckman Vaasasta.

Olga Poppius pohtii mennyttä ja nykyistä näyttämötaidetta......1920-luvun alussa.

Pieni kertomus Suomen ensimmäisestä kansainvälisesti tunnetusta oopperalaulajasta, Hjalmar Freystä. Mukana kolme hänen levyttämäänsä laulua vuosilta 1903-1909.

Päivän uutiset Tampereen Sanomat lehdestä 31.05.1870

Kuva : Kansalliskirjaston Historiallinen Sanomalehtiarkisto, Tampereen Sanomat 31.05.1870

Renki Jaakko Enockinpoika Ojanen Haarjärven Katavalta tuomittiin Karjalohjan pitäjän käräjäkunnassa 21.6.1884 vaimonsa myrkyttämisestä kuolemaan.

Järkyttävä murhenäytelmä Tammelan pitäjässä vuonna 1910.

Sanomia Turusta -lehti kesäkuulta 1869 tietää kertoa "kauheasta murhasta", joka tapahtui Hiirimäen torpassa toukokuussa. Yhdeksännen päivänä tuota kuuta oli tuntematon mies tullut torppaan pyytäen yösijaa. Tämä hänelle oli myös annettu ja illan tullen tuntematon, isäntäpari, renki sekä eräs pikkupoika painuivat pitkälleen.

Kuva  : Kansallisarkisto Maanmittaushallituksen uudistusarkisto > Koski > Isosorvasto; Isojaon kartta viljelyksistä ja asiakirjat kaikista tiluksista 1789-1789 (A43:4/1-7)

Virolainen Tido Westi oli omiensa sanojensa mukaan ilkikurinen lapsi, jota kotona kohdeltiin hyvin, vaikkakin pahanteosta rangaistiin. Kotona hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan venäjää, viroa sekä jonkin verran saksaa. Isänsä luvalla Tido lähti 17 vuoden iässä koneoppiin jättäen lapsuudenkotinsa.

Päivän uutiset Uusi Suometar lehdestä 09.05.1870

Kuva : Kansalliskirjaston Historiallinen Sanomalehtiarkisto, Uusi Suometar 9.5.1870

Vaivaisten ruokaan oli määrätty pantavaksi "puoliksi rukiita, puoliksi sammalia, joista tulee soweliasta ja terweellistä rawintoa", kuten komitean pöytäkirjoista selviää. Vaivaishuoneeksi vuokrattiin Kraappalan talo, jossa oli 10 huonetta.

Lyhyt kertomus tragediasta Savossa - perustuu täysin tositapahtumiin.

Päivän uutiset Suomalaisesta Wirallisesta Lehdestä 21.04.1870

Kuva : Kansalliskirjaston Historiallinen Sanomalehtiarkisto, Suomalainen Wirallinen Lehti 21.4.1870

Taalintehtaalla tapahtui kauheita . . . . . kuuntele koko tarina!


Kuva: Taalintehtaalainen rakennus, Westling Wolmar, tekijä 1871, Museovirasto - Musketti

"Katawan-nokka on wielä Helsingin wiimeinen, jälellejäänyt wanhan-ajan muotoinen kaupungin-osa. Siellä on satojä mökkiä, jotka owat niin kurjat ja rumat, niin waiwaloiset, ettei niiden wertaisia enään näe maakuntie kylissäkään. Ja moni näitä on wiinan sala-lähteitä.

Turun Kakolan vankilassa eräänä perjantaiaamuna alkusyksystä 1896 ilmoitti eräs vanki tarvitsevansa puuta työtarpeisiinsa. Vartija Nieminen lähtikin yhdessä mainitun vangin kanssa puuvajalle. Niemisen avatessa lukossa ollutta vajan ovea iski vanki, Ananias Lindroos, kirveen hamarapuolella vartijaa takaraivoon. Kaikeksi onneksi Niemiselle jäi sen verran voimia jäljelle, että hän saattoi huutaa apuvoimia.

Kuva: Ståhlberg K. E., kuvaaja 1890–1899, Museovirasto - Musketti

Joulukuisena päivänä vuonna 1865 Nummen kappeliseurakunnan kirkkoraati kokoontui varsin epämiellyttävän asian merkeissä. Paitsi raati, oli paikalle kutsuttu myös renki Elias Ropert Ståhlstedt Leppäkorven kylästä sekä piika Maria Henrika Kaisantytär Järvenpään kylästä.

Kuva: Riis Charles, kuvaaja 1893 Museovirasto - Musketti, närpiöläinen sulhanen

Aikalaisten silmissä Hornien elämänvaiheet nousivat myyttisiin mittoihin. Pitkin eteläistä Suomea kerrotaan herra "Huurnien" uroteoista sekä varsinkin heidän ankaruudestaan vihollisia kohtaan. Yhden näistä muinaisista taruista kertoili Suometar vuoden 1854 eräässä lisänumerossaan. Tässäkin tarinassa ovat fakta ja fiktio sekoittuneet aikain kuluessa. Tapahtumien kulku sijoitettu tässä tapauksessa entiseen Uskelan suurpitäjään, mutta samantapaisia tarinoita löytyy oikeastaan läpi Euroopan.

Marraskuun 21. päivänä vuonna 1909 ilmestyi Uusi Aura -lehdessä Suomen oloissa lähet ainutlaatuinen "kuolinilmoitus". Takasivun mainosviestien joukossa oli nimittäin tilanomistaja Ruskmanin allekirjoittama viesti, joka alkoi tekstillä "Sanomattomalla ilolla saan ilmoittaa, että entinen lastenopettaja ja ent. elinkautinen kuritushuonevanki herra P. O. Baernefeldt kuoli t.k. 15 p. Maariassa".

Turun Kakolassa vanginvartijana toiminut Jaakko Ollikkala kuoli heinäkuun alussa 1902 noin 66 vuoden iässä. Muutamia aikoja hautajaisten jälkeen alkoi kaupungissa kiertää huhuja siitä, että terveen miehen maineessa ikänsä ollut Jaakko olisi tullut myrkytetyksi. Noin kuukauden päästä hautajaisista, kun muistokivikin oli jo ehditty pystyttää, päätettiin viranomaisten päätöksellä avata hauta.

Suitian kartano (ruots. Svidja slott) on Länsi-Uudellamalla Siuntiossa sijaitseva maatila. Tilan historia ulottuu aina 1400-luvulle, jolloin tilan ensimmäiseksi omistajaksi mainitaan Hämeen linnan vouti ja Raaseporin tuomiokunnan tuomari Björn Ragvaldson. Sen jälkeen useita eri sukuja on omistanut tilan, muun muassa Reuterholmin vapaaherrallinen suku sekä tietysti Flemingit.

Tämä episodi kertoo hurjan legendan tästä paikasta.