Jyllannin suomineito

Puheripulia ei voi välttää. Varsinkaan, jos ei pääse edes Suomeen joululomalla. Tule siis kuuntelemaan, mitä meille kuuluu.

Onko vegaanius uskonto? Tai syyllistyminen huono asia? Pohdin jatkokysymyksiänne vegaaniudesta edellisestä jaksosta. 

Mitä on vegaanius - niinkun oikeasti? Ovatko lapseni vegaaneita? Millaisia ennakkoluuloja vegaanilapsi kohtaa? Te kysyitte - ja minä vastaan. Kerron avoimesti ja peittelemättä lähtöhdistani ja tiestäni kohti vegaaniutta. Mitä se minulle merkitsee ja miten se on elämääni vaikuttanut.

Uskallan väittää ettei tanskalainen joulu ole tosikoille. Joulu täällä alkaa nimittäin jo marraskuussa –  mutta mitä silloin tapahtuu? Ja miksi kaikki tanskalaiset jouluperinteet ei oikein nappaa ulkosuomalaista? Kuuntele uusin podcastjakso.

Kun saavun perheeni kanssa Suomeen, eivät kokemukset ole aina pelkästään positiivisia. Onko Suomi jotenkin lapsivihamielinen maa? Miksi Tanska on niin erilainen maa kuin Suomi, vaikka molemmat ovat Pohjoismaita? Millainen vanhempi olen tanskalaisesta näkökulmasta, entä suomalaisesta?  Mitä tapahtuu kun seilaan kahden kulttuurin välillä ja minkälaisia huomioita tekee, kun elää kahden kulttuurin välissä? 

Vanhemmuuden odotukset ja mielikuvat, nehän on ihan hölynpölyä. Koska vanhemmuuden ensimmäinen opetus on, ettet sä mitään mistään tiedä. Eikä tarvitsekaan, tärkeintä on elää avoimesti niiden lasten kanssa ja yhdessä, antaa heille rakkautta ja suojaa, mutta lopettaa se täydellisyys ja kulissipelleily. Koska mitä lapsi oppii sellaiesta vanhemmasta, joka pyrkii peittämään virheensä, epätäydellisyytenstä, oman todellisen sisimpänsä? Lapsi oppii, ettei hän itekään ole riittävä omana itsenään 

Jakso 1 :  Mikä neitonen siellä Jyllannissa elää ja mistä se nyt höpisee? Hetken mielijohde koska ulkosuomalaisella on kova puheripuli ja uteliaisuus kaikkia maailman asioita kohtaan. Ensimmäisessä jaksossa avaan näkökulmaan arkeen Tanskassa ja mitä se tarkoittaa jo ihan siitä lähtien, että nimeni on tuikitavallinen Terhi.