Kiipeilijä

Tässä jaksossa vieraana on psyykkinen valmentaja Kaisa Soininen. Kaisa on on erikoistunut nimenomaan kiipeilyn mentaaliseen puoleen. 

Kiipeilyssä fyysisyyden rinnalla kulkee aina myös mielenhallinta. Putoamisen pelko, kiipeilyyn valmistautuminen, projektointi tai loukkaantumiset, ovat kaikki tilanteita, joissa on hyvä olla keinoja kontrolloida omia tunteitaan.

Mentaalinen puoli voi toimia vastaavalla tavalla pullonkaulana kehitykselle kuin sormivoiman puute, mutta kuten sormivoimaa, voi mielen taitojakin treenata.

Tänään ei siis laiteta aivoja narikkaan, vaan ripustetaan ne 20 mm krimppilistaan. 

Jakson aikakoodit

Kaisan esittely: 00:00:55

Putoamisen pelko: :00:21:19

Kiipeilyyn valmistautuminen: 00:54:52

Projektointi: 1:01:58

Kiipeilyä edistävät ja haittavat uskomukset: 1:20:00

Loppulätinät: 1:32:00

Ola Laitinen on vahva sporttikiipeilijä, joka nauttii omien rajojensa puskemisesta. Vaikka greidit eivät ole kaikki kaikessa, Olalle iso osa kiipeilyn nautintoa on, miehen omien sanojen mukaan, ”sopivassa suhteessa suorittaminen”. 

Ola opiskelee Jyväskylän yliopistossa liikuntabiologiaa, ja

hän tutkii kandissaan otevoimaharjoittelun toteutustavan vaikutusta otevoiman kehittymiseen. Tutkimuksessa yksi ryhmä harjoitteli kannattelemalla lähes maksimaalisia painoja 20 mm listan varassa, kun taas toinen ryhmä treenasi vetämällä täysillä samankokoisesta maahan kiinnitetystä listasta.

Tässä jaksossa kuulaan Olan kiipeilykuulumisia mm. Syncron  (8c+) projektoinnista, jonka jälkeen vedetään tiedehatut päähän ja puhutaan Olan kanditutkimuksen tuloksista.

Hämeenlinnan kiipeilykeskus Hänkki ajautui konkurssiin viime keväänä, ja hämeenlinnalaiset kiipeilijät jäivät vaille kotia. Ensi talvena he pääsevät kuitenkin jo kiipeilemään upouusille seinille, kun Hämeenlinnaan avataan uusi kiipeilykeskus Vanaja Boulder. 

Kun harrastusmahdollisuudet kotikaupungissa kapenivat, anestesiahoitaja Riikka Näyskä vastasi kutsuun ja päätti heittäytyä kiipeilykeskusyrittäjäksi. Tässä jaksossa Riikka kertoo miten näin pääsi käymään, ja miltä näyttää hämeenlinnalaisen kiipeilyn uusi aamu.

Kiipeily osaa olla välillä melkoista välineurheilua, mutta ei tämän viikon vieraalle; Hannu Mieskolainen, eli Barefoot Hanski, kiipeää nimittäin ilman kenkiä.

Hannu on Lahtelainen ultrajuoksija, joka luopui perinteisistä lenkkareista reilut kymmenen vuotta sitten. Kun Hannu sitten myöhemmällä iällä löysi boulderoinnin, oli luontevaa lähteä kokeilemaan tätä uuttakin harrastusta ilman kenkiä.

Tänään siis heivataan puristavat popot, ja lähdetään krimppaamaan graniittia pottuvarpailla.

P.S.

Hannu on myös kirjoittanut kirjan: Paljain jaloin lenkille - kirja luonnollisesta juoksemisesta.

Otto Seppälä on entinen SM-tason yleisurheilija, joka vaihtoi aitajuoksun kiipeilyyn. Vaikka lajit ovat hyvin erilaiset, kymmenen vuoden kokemus kilpaurheilusta johti räjähdysmäiseen kehitykseen kivillä ja kallioilla. 

Tässä jaksossa Otto kertoo millainen prosessi lajinvaihdos oli, mikä siihen johti, ja mitä oppeja hän on pystynyt siirtämään yleisurheilusta kiipeilyyn.

Otto on analyyttinen kiipeilijä, jolla on todella systemaattinen lähestyminen harjoitteluun. Tietoa treenaamisesta on kertynyt roppakaupalla, ja Oton kanssa jutellessa omakin treeni-into nousi taas uusille kierroksille.

Tällä kertaa mun vieraana on alunperin Porista kotoisin oleva, parinkymmenen Oulussa vietetyn vuoden jälkeen Lempäälään muuttanut kiipeilijä Teresa Lämsä. Teresan voi bongata kiipeilyhallilta tai kiviltä, leveä hymy kasvoillaan, kovia reittejä vääntämästä. Kiipeilyreissuilla on ohjelmassa tasapainoisesti sendimistiä ja telmimistä, sillä kiville lähdetään monesti koko perheen voimin, pieni Anni -tyttö mukana. 

Koska sateiset syyssäät ovat piiskanneet kivä armotta, Teresalla oli hetki aikaa piipahtaa Kiipeilijä-podcastin studiossa juttutuokiolla. Teresan positiivinen asenne on tarttuva, ja sain häneltä uutta inspiraatiota syyskauden treeneihin. 

Sami Koponen on intohimoinen kiipeilijä, jolle kiipeilykokemusta on karttunut jo 18 vuotta. Hän on kotoisin Joensuusta, mutta nykyään asuu jo toistamiseen pk-seudulla, tarkemmin sanottuna Vantaalla. 

Kiipeily on ollut hänelle lapsesta asti tärkeässä osassa, ja hän panostaa erityisesti sporttikiipeilyyn ja boulderointiin. Viime aikoina Sami on flirttaillut myös trädikiipeilyn kanssa, ja vaikuttaa siltä, että siitä tulee jatkossa yhä suurempi osa Samin kiipeilyrepertuaaria. 

Tässä jaksossa puhumme mm. Samin monista tymäköistä sendeistä ja projekteista, treenaamisesta, vammoista, eliminaattireiteistä ja kiipeilyn etiikasta. 

(Jakson kansikuva elokuvasta "Kivinen Tanssi" Ohj. Johannes Palander.)

Antti Palmu on tamperelainen kiipeilijä ja Mara Balls -yhtyeen rumpali. Antin kiipeilyä määrittää nautinto, ja hän on omien sanojensa mukaan ennen kaikkea mukavuuskiipeilijä. Häntä ei siis nähdä salilla irvistelemässä painojen kanssa, tai edes sormilautailemassa, vaan krimppailemassa sitä ehtaa ja aitoa graniittia luonnon helmassa. Mukavuudenhalu ei ole kuitenkaan estänyt miestä lähettämästä kovia reittejä yläseiskoista 8A:han.

Antin kiipeilyinnostus alkoi jo pojankoltiaisena 90-luvun alussa, ja se on pysynyt mukana läpi elämän. Mistä innostus sitten lähti? Siitä saamme kiittää Sylvester Stallonea.

Veikka Volotinen on boulder-kiipeilyn moninkertainen junioreiden Suomen mestari. Tapasin Veikan tänä keväänä, kun hän tuli ja flässäsi mun projektin, Verityhjiö 7C. Siitä innostuin, että tuo kaveri pitää saada mikin ääreen.

Tässä jaksossa juttelemme Veikan kisataustasta, kovasta projektoinnista ja flässäämisen salaisuudesta.

Jari Koski on Suomen Kiipeilyliiton, eli SKIL ry:n toiminnanjohtaja. Hänen kiipeilyuransa alkoi 80-luvun lopulla Alpeilla ja Ruotsissa, ja harrastus on jatkunut monipuolisena tähän päivään asti. Hänen kiipeilyään määrittävät vapaus, luonto, van life ja vahva kokemus siitä, että vaikka ikää tulee lisää, se ei ole ollut hidasteena kehittymiselle.

Kiipeilyliiton toiminnassa hän on ollut mukana sen perustamisesta lähtien, 90-luvun puolivälistä asti. Suomen Kiipeilyliitto on suomalaisten kiipeilyseurojen kattojärjestö, ja se järjestää koulutusta, nuoriso-ohjaajan kursseja, kilpailutoimintaa, ja ylläpitää yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin sekä muihin kiipeilymaihin. Jaksossa puhumme mm. siitä, miten Kiipeilyliitto on syntynyt, ja mikä sen merkitys on suomalaiselle kiipeilylle. Keskustelemme myös suomikiipeilyn historiasta, suomalaiseta kiipeilykulttuurista, ja siitä miten kiipeily Suomessa on muuttunut aikojen saatossa.

Juho Knuuttila on 26 vuotias Alpinisti Imatralta, jonka innostus vuoristoja kohtaan alkoi nuorella iällä. Harrastus kehittyi nopeasti vuoristovaelluksista vuorikiipeilyyn ja sitä kautta teknisempiin reitteihin Alppien pohjoisrinteillä. Nykyään hän on täysin keskittynyt Alpinismiin, ja hän viettää suurimman osan ajastaan erilaisilla kiipeilyreissuilla ympäri maailmaa.

Tänä kesänä Juho suuntasi Pakistaniin, toiveissaan ensinousu 6666 metriselle Dansam peakille. Matkalle mahtui monia haasteita, matkustamisen vaikeudesta epäsuotuisiin sääolosuhteisiin. Tällä kertaa ensinousu jäi haaveeksi, ja tässä jaksossa kuullaan mitä tuolla reisulla tapahtui.

Tässä jaksossa vieraana on Rovaniemellä majaa pitävä vuorikiipeilijä Lauri Hilander. Alunperin Lauri opetteli vuorikiipeilemään, että hän pystyisi hiihtovaeltamaan jäätiköillä. Nuo taidot hän pisti koetukselle hiihtämällä 700 km Grönlannin poikki vuonna 2015. Samoihin aikoihin hän kiipesi tunnetuimpia huippuja niin Alpeilla kuin Tajikistanissakin, ja kiinnostus yhä korkeampiin vuoriin kasvoi. 2019 hän kiipesi ensimmäisen 8K vuorensa Manaslun ilman lisähappea, ja seuraavaksi suunnitelmissa on kiivetä maailman kuudenneksi korkeimman vuoren (Cho Oyu) huipulle ja vapaalaskea alas lumilaudalla. Minkälaisia reissuja nämä aikaisemmat seikkailut ovat olleet, ja miten Lauri valmistautuu tulevaan koitokseen?

Pekka Lylykorpi on pitkän linjan kiipeilijä ja Kiipeilykerho Vertikaalin ensimmäinen puheenjohtaja. Hän tutustui lajiin matkustaessaan Alpeilla 80-luvun alussa ja vuosien ajan, innostus vuorten valloittamiseen vei hänet korkeille huipuille ympäri maailmaa. Hänen sormenjälkensä löytyvät myös Tampereen seudun ensimmäisiltä kiipeilykallioilta, kuten Viitapohja, Melo ja Pyynikki.

Tuohon aikaan Suomessa harrastajia oli hyvin vähän, ja Pekka on nähnyt lajin kehityskaaren pienen porukan jutusta tähän päivään. Miten kiipeily on muuttunut tuona aikana, ja miten kiipeilykerhot ja järjestötoiminta ovat mahdollistaneet lajin kehittymisen? Jaksossa selviää myös, miten Suomessa voi jäädä lumivyöryn alle.

Janne Sievänen on tamperelainen kiipeilijä, joka on kaksikymmentävuotisen kiipeilyuransa aikana ehtinyt moneen. Reilut kymmenen vuotta sitten hän päätti jättää työnsä IT-alalla ja ryhtyä kiipeilykeskusyrittäjäksi. Sen jälkeen hän on ollut avaamassa kaksi kiipeilyhallia Tamperelle ja yhden Tallinnaan. Hänen firmansa Easy Access suunnittelee kiipeilyseiniä tilaustyönä kaikkiin tarpeisiin.

Millaista oli perustaa kiipeilykeskus vuonna 2010 verrattuna nykypäivään, ja mitä kaikkea hyvän kiipeilykeskusen suunnitteluun kuuluu? Uudet hienot keskukset mahdoillistavat lajin räjähdysmäisen kasvun, mutta onko se pelkästään hyvä juttu?

Antti Liukkonen on monille tuttu hahmo Suomen kiipeilypiireissä. Antti on pitkän linjan kiipeilijä, jonka matka harrastuksen parissa on kestänyt jo 30 vuotta. Hänet tunnetaan muun muassa Kuopion kiipeilykeskuksen, Voeman, blogista ja YouTube -kanavalta. Hän myös kertoo suomikiipeilyn uutisia eri kanavissa otsikolla Karpolla on 8A. Hän on myös ollut kommentaattorina Boulderliigassa. Antti on aina seurannut intohimoisesti kiipeilyä eri medioissa, ja juttelemme myös kiipeilymedian historiasta ja tämänhetkisestä tilasta Suomessa.

27 Crags on varmasti tuttu nettisivu ja sovellus kaikille suomalaisille ulkokiipeilijöille. Palvelun tarkoitus on tarjota tiedot parhaista bouldereista, kallioista ja reiteistä mahdollisimman kattavasti. Tässä jaksossa 27 Cragsin toimitusjohtaja Ville Muittari kertoo miten palvelu on saanut alkunsa, miten se on kehittynyt vuosien varrella ja mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.

Kimmo Nurminen on hämeenlinnalainen kiipeilijä, joka on avannut paljon reittejä muun muassa Taljalaan ja V-Koskelle. Hän kiipeää pääasiassa boulderia ja nauttii erityisesti ulkokiipeilystä. Uusien kiipeilypaikkojen etsiminen on hänelle kiehtovaa salapoliisityötä, jossa yhdistyy karttojen ja sateliittikuvien tutkiminen tietokoneen ääressä ja samoilu metsissä. Tässä jaksossa Kimmo avaa omaa kivien ja linjojen metsästysprosessiaan.

Vuonna 2015 Sonja Nybonn joutui kiipeilyonnettomuuteen, jossa hän putosi 25 metriä jääputouksen päältä maahan. Onnettomuutta seurasi pitkä kuntoutumisprosessi, jonka aikana hänen piti parantua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun hänen kehonsa oli pois pelistä, hän kiinnostui entistä enemmän kiipeilyn mentaalisesta puolesta ja löysi uusia tapoja kohdata haasteita ja hallita pelkoja. Millainen prosessi kuntoutuminen oli, ja miten onnettomuus muutti hänen suhdettaan rakkaaseen harrastukseen?

Liisa Peltonen on seikkailu- ja trädikiipeililijä, joka on kiivennyt vuorilla muun muassa Norjassa, Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä. Näistä seikkailuista hän kertoi pitkään suositussa "Revontulia" kiipeily-blogissaan. Miten bloggaaminen vaikutti häneen kiipeilijänä, kun reissuissa ei enää ollut kyse pelkästään kiipeämisestä, vaan myös tarinankerronnasta? 

Lapsen saamisen myötä seikkailut vuorilla ovat jääneet tauolle, ja myös blogi tuli tiensä päähän, kun uusia tarinoita ei enää ollut kerrottavana. Miten kiipeilemättömyys on vaikuttanut elämään ja identiteettin? Millaista on ollut olla kiipeilijä, joka ei kiipeä? 

Kirsi Kauko on kiipeilyvalmentaja Jyväskylästä. Hän on kiipeillyt 20 vuotta muun muassa Suomessa ja Englannissa. 

Tässä jaksossa Kirsi kertoo suhtautumisestaan omaan kehoonsa ja vaikeasta kamppailustaan syömishäiriön kanssa. Ensin painoa pudottamalla kiipeily alkoi sujua paremmin, kunnes kunto romahti täysin. Palautumiseen meni vuosia ja monia tunteja terapiaa.

Miten paljon kiipeilyskenellä oli osuutta asiaan, ja miten Kirsi lopulta oppi olemaan ylpeä kehostaan ja siitä mihin se pystyy?

Sami Romppainen on Kuopion kiipeilykeskuksen, eli VOEMAn yrittäjä ja yksi Suomen arvostetuimpia reitintekijöitä. Tässä jakossa hän kertoo tarinoita pitkän kiipeilyuransa varrelta ja avaa ajatusprosessiaan reitinteosta. 

Samin mielestä hienon linjan pitää olla hyvä kiivetä, mutta myös näyttää hyvältä ja istua osaksi kiipeilyhallin kokonaisuutta. Tätä filosofiaa hän levittää muun muassa pitämällä reitintekokursseja ympäri Suomea.

Jenni Christiansen on kiipeilijä ja psykologi, joka on erikoistunut terapeuttiseen kiipeilyyn. Kiipeilyterapiassa kiipeilyä käytetään esimerkisi psykoterapian välineenä, psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen. 

Kiipeilyssä tulevat esiin samat psyykkiset ilmiöt ja tunteet kuin elämässä yleensäkin. Kiipeilyn avulla voidaan harjoitella tunnetaitoja toiminnallisesti, jolloin voi oivaltaa mistä niissä on kyse, ja uskaltautua kokeilemaan niitä myös muussa elämässä. 

Antti Virtavuo on tamperelainen likkunnanopettaja ja yksi seudun parhaista boulderoijista. Liikunta ja urheilu ovat olleet hänen elämässään suuressa roolissa lapsuudesta asti, ja hänen lajitaustansa on varsin kirjava. Nuorena aikuisena hän kuitenkin löysi kiipeilystä jotain erityistä, joka hyvin nopeasti teki siitä hänen ykköslajinsa. 

Myös kilpailut ovat olleet suuressa roolissa Antin kiipeilyuralla ja puhumme mm. kilpailemisen mentaalisesta puolesta, ja siitä miksi kannattaa osallistua kiipeilykilpailuihin, vaikka ei olisikaan kilpailuhenkinen. 

Parin viime vuoden ajan Antilla on ollut huonoa tuuria loukkaantumisten kanssa, ja hän on joutunut käymään läpi pitkiä kuntoutusjaksoja. Kuinka pitää mieli korkealla, kun kiipeilemään ei pääse?

Päivi Lappalainen on kiipeilykouluttaja ja hieroja, joka on toiminut lajin parissa yli 15 vuotta. Hänen mielestään Kiipeilyssä hienointa on lajin elämyksellisyys, kauniit maisemat ja ulkoilmaelämä.

Kiipeily on hauskaa silloin, kun on poutaa, kitka on hyvä ja kaikki menee hienosti, mutta Päivin kanssa jutellessa selvisi, miten antoisaa kiipeily voi olla, vaikka olosuhteet olisivat haastavat. Silloinkin kun väsyttää, vettä tulee kaatamalla tai lapset tarvitsevat jotain kesken lähetys-yrkän, voi kiipeilyreissulla olla paljon annettavaa. 

Rebekka Paakkola on Hämeenlinnan kiipeilykeskuksen eli "Hänkin" omistaja, yrittäjä ja ainoa vakituinen työntekijä. Mikä sai kolmen lapsen äidin, joka työskenteli lähihoitajana, ryhtymään kiipeilykeskusyrittäjäksi, ja millaista on ollut pyörittää boulderhallia verrattaen pienessä kaupungissa? Pienempi asiakaskunta tarkoittaa sitä, että ketään ei voi jättää ulkopuolelle, ja kaikki ovat tervetulleita lajin pariin.

Tommi Rytinki on Tampereen Kiipeilykeskusen reittivastaava ja tässä jaksossa kuullaan millainen on hänen reitintekoprosessinsa. Tommille kiipeilyn aloittaminen ja reittien tekeminen, niin ulos kuin sisälle, ovat kulkeneet käsi kädessä. Tommi kertoo miten vuosien saatossa laji ja reitinteko ovat kehittynyt, ja miten hän pyrkii luomaan seinälle dramatiikkaa. Jaksossa selviää myös miksi topissa ei aina ole kahvaa.

Tässä jaksossa vieraana on Vesa Salonen, vanhan liiton hurjapää Nokialta, joka on tehnyt lukuisia ensinousuja ympäri Suomea. Hän on aloittanut kiipeilyn kahdeksankymmentäluvun lopulla, jolloin kiipeily oli täysin erilainen laji kuin tänä päivänä. Kallioita koluttiin päällä palomiehen valjaat, jalassa tenniskengät tai paljain jaloin. Pädin tilalla oli ohut vaahtomuovinen telttapatja, tai ei mitään. Nousuja on tehty myös ilman köyttä. Näitä Free Solo - suorituksia voi nähdä hänen tekemässään kiipeilyelokuvassa ”Köydettömät”, joka löytyy YouTubesta.

Tämänkertainen vieras on Juha Suikkala. Juha on kiipeillyt kaksikymmentä vuotta mm. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Amerikassa. Hän on sydämessään trädikiipeilijä, joka hakee boulderoinnista lisää voimaa yhä vaikeammille reiteille. Hän on avannut paljon uusia linjoja etenkin Turun seudulle. Nyt 62 vuotiaana hän treenaa joka päivä. Juha on rento tyyppi, joka kiipeilee tosissaan, mutta ei liian totisesti.

Juhan kanssa puhumme mm. siitä kuinka onnettomuus sai hänet vaihtamaan triatlonin kiipeilemiseen, uusien cragien kehittämäisestä, halkeamakiipeilystä, kiipeilyreissuista ympäri maailmaa, ja siitä miten treenata järkevästi kun ikää tulee lisää. 

Kiipeily on laji, jossa voitot ovat abstrakteja, mutta riskit voivat olla äärimmäisiä ja todellisia. Mitä kaikkee kiipeily voi kuitenkin antaa ja ovatko riskit sen arvoisia? 

Emma Karjalaisesta piti tulla jakkuun sonnustautunut business-nainen, mutta opiskeluaikana Amerikassa vuoret veivät hänet mennessään. Hänestä tulikin seikkailija, joka päätti tehdä kiipeilystä itselleen ammatin. Monen vuoren ja vaiheen kautta Emmasta tuli Tampereen Kiipeilykeskuksen toimitusjohtaja ja Suomen kiipeilyliiton auktorisoima kalliokiipeilykouluttaja.