Leffakestit

Heittelevästä aikataulusta huolimatta podcast on täällä taas! Tällä kertaa melkein ajankohtaisesti pride jakson kanssa. Käsiteltävissä elokuvissa on merkkiklassikoita, uutuuksia ja pienempiä teoksia. Aloitamme Queer New Wave merkkielokuvalla The Watermelon Woman vuodelta 1996. Sitten loikkaamme Hong Kongiin seuraamaan kahden transnaisen tarinaa Woman is a Woman (2018) elokuvassa. Viimeisenä aurinkoinen romanttinen komedia Fire Island (2022), joka leikkisästi vie Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo tarinan homojen bilesaarelle. 

Jaksojen epätasainen julkaisutahti jatkuu, mutta se ei bileitä pienennä. Varsinkaan tällä viikolla, kun aiheenamme ovat kaksi loistavaa komediaa. Aloitamme HBO:n uudella sarjalla Our Flag Means Deathillä, joka on vain ihanan leppoisa ja hilpeä tarina queer piraateista, joka kuitenkin onnistuu käsittelemään maskuliinisuuden monimuotoisuutta yllättävän laajasti. Jonka jälkeen puhumme myös HBO:n Barrysta, jonka kolmas tuotantokausi on juuri kesken. Barry kertoo palkkatappajasta, joka pelkää ettei hänestä ole kuin väkivaltaan, kunnes löytää uuden suunnan ryhtymällä näyttelijäksi. Barry on sysi synkkä, mutta samalla sysi hauska musta komedia, joka käsittelee myös maskuliinisuutta, mutta traagisemmalla vivahteella.

Podcast palaa pieneltä tauolta kasvukipujen kanssa. Puhumme coming of age -elokuvista, joiden päähenkilöinä on erilaisia ja eri tilanteissa olevia nuoria naisia. Aloitamme Pixarin uusimmalla elokuvalla Turning Redillä, joka on vain kovin ihana ja lämpöinen tarina tytöstä, jonka puberteetti ottaa uudenlaisen, muodon kun suvun keltainen panda herää hänessä. Toisena on afroamerikkalaisesta Leestä kertova tarina, jossa hän etsii paikkaansa tasapainoilessaan uskonnollisen perheen ja lesboutensa kanssa. Jakson animena toimii Wondering son sarja, joka on hidas katselma transnuoreten elämään tavallisella Japanilaisella yläasteella.

Palaamme tanssin pariin tai pelkän tämänkin jakson kuuntelu on sallittua, mutta ensimmäinen osa antaa mukavan pohjustuksen tanssin historiaan elokuvissa. Tällä kertaa kuitenkin harpaamme ensin Koreaan, kun puhumme 2018 vuoden Swing Kids steppitanssielokuvasta. Swing Kids sijoittuu keskelle Korean sotaa 50-luvulle,  jossa Pohjoiskorealainen nuorimies innostuu steppauksesta vankileirillä, jonka myötä hän alkaa ystävystymään odottamattoman joukon kanssa. Toinen elokuva on vuoden 2018 Climax Gaspar Noéin karmiva tanssin lihallisuudella mässäilevä kauhu elokuva. Kolmantena on Om Shanti Om 2007 vuoden hittimusikaali Bollywoodista, joka on vain kovin menevä seikkailu, romanssi ja melodraama.

Podcastin 30 jakso juhlistaa pyöreitä ensimmäisellä kaksi osaisella podcastilla. Tässä ensimmäisessä käydään läpi tanssielokuvien ja musikaalien varhaista historiaa tuttuun tapaan kolmen esimerkin kautta. Puhumme Gold diggers of 1933, joka on höpsö romanttinenkomedia, jonka koreografiat ovat musikaalit mullistaneen Busby Berkleyn käsialaa. Tämän jälkeen käsittämättömän lahjakkailla tumma ihoisilla roolitettu Stormy Weather (1944), joka toimii kuin talent show, mutta jonka historia on kuitenkin varsin monimutkainen. Kolmantena on kuvan kaunis ja ajaton The Red Shoes (1948), jonka technicolor värit loistavat sen mielikuvituksellisessa maailmassa, joka pyrkii näyttäämään tunteita todellisuuden edellä.

Tällä kertaa puhumme erilaisista kohtaamisista alienien kanssa. Aloitamme Attack the Blockilla (2011), jossa on perinteinen alien-hyökkäys, mutta sen kohdistuminen Etelä-Lontoolaiseen kerrostaloalueeseen antaa elokuvalle uniikin tunnelman. Seuraavana The Arrival(2016), joka on hidas ja rauhallinen katselmus kommunikaation vaikeuteen ja ihmisyyteen, kun alienit eivät hyökkää, vaan ainoastaan saapuvat maahan. Jakson animena on Parasyte: The Maxim (2014), joka on yhdistemä body horroria, toimintaa ja pohdintaa mikä tekee ihmisen, kun aliern parasiitti asettuu päähenkilön oikeaan käteen.

Tällä kertaa aiheenamme on pukudraamojen värikäs maailma. Pukudraamoista yleisesti tulee kenties mieleen Brittiläinen aatelisto ja Rooman puku loisto, mutta tälläkin kertaa käsittelemme aihetta vaihtoehtoisten elokuvien ja sarjojen kautta. Meillä on kolme eri esimerkkiä tuomassa eri näkökulmia. Ensimmäisenä Korealainen hitti elokuva King and the Clown, joka sijoittuu 1400-luvun lopun Koreaan ja kertoo tarinan hovinarreista ja kuninkaasta perinteistä teatteria hyväksi käyttäen. Toisena Aoi Bungaku animesarja, jossa on lyhyitä adaptaatioita Japanilaisista klassikokirjoista. (Itsemurha toistuu näissä tarinoissa niin usein, että varoitukset siitä.) Kolmantena on ohjaaja Wes Andersonin uusin vinjetti elokuva The French Dispatch, joka on tyyliltää niin Wes Anderson kuin Wes Anderson voi olla, mutta myös täydellinen esimerkki kaikesta mitä pukudraamat sisältää.

Tällä kertaa puhumme kahdesta sarjasta, joiden keskiössä on päähenkilö miesten mielen maisema. Netflix-sarja You kertoo ihastuksiinsa obsessoituvasta Joe Goldbergistä, joka taiteilee tiensä naisten sydämmiin manipuloinnin ja heidän stalkkauksen antamien tietojen avulla. Edes murha ei ole este, kun Joe muotoilee unelmien naisen juuri hänelle. Evangelio puolestaan on äärimmäisen merkittävä klasikkoanime, jonka tarinasta tehdyistä neljästä elokuvasta puhumme juhlistaaksemme viimeisen osan ulostuloa. Emme siis puhu tv-sarjasta kuin vertailukohteena vaan keskitymme elokuviin Evangelion 1.0, 2.0, 3.0 ja 3.0+1.01.

On lokakuu, joka voi tarkoittaa vain yhtä asiaa KAUHUELOKUVIA! Puhumme kolmesta erityyppisestä kauhuelokuvasta vähän campimmästä uudesta slasheristä Malignantista (2021), sosiaalisesta kannanotosta, mutta myös henkilökohtaisesta tarinasta His house (2020) ja viiltävän henkilökohtaisesta ja häiriintyneestä psylologisesta kauhuelokuvasta Hereditary (2018.)

Puhumme 2021 Rakkautta ja Anarkiaa festivaalin tarjonnasta, jossa kävimme katsomassa viisi elokuvaa kumpikin kolme yhdessä ja kaksi erikseen. Elokuvina on Pig, Annette, Kajillionaire, P.S. Burn this letter please, Wolfwalkers, Zola ja Eyes of Tammy Faye. Käymme elokuvia läpi sarjatulella ja pidämme arvostelut tiiviinä. 

Palaamme kesälomalta suoraan syksyn keskelle tunnelmoimaan syksyä konseptina lämpimän viltin alla. Puhumme satukirjamaisesta animaatiosarjasta Over the garden wall, joka on tunnelmaltaan äärimmäisen lämpöinen sisältäen kuitenkin hievenen kauhuisen alavireen. Siitä siirrymme Little forestin (2018) lämpimien ruokien maailmaan Korean maaseudulle. Little forest on Japanilaiseen ruokamangaan perustuva korealainen elokuva-adaptaatio, joka tuntuu yhdistelmältä molempien maiden elokuva konventioita. Lopuksi lähdemme telttailemaan Yuru campin matkaan.  Sarjassa ei tapahtu hirveästi, mutta tunnelma on korkealla, ruoka näyttää herkulliselle ja syysilma tuntuu ruudun läpi.

Kesän viimeisessä jaksossa puhumme In Mood For Lovesta Won Kar-wain mestariteoksesta vuodelta 2000, josta tuli juuri remasterointi. Toisena elokuvana on Promising Young Woman (2020), joka on mielipiteitä jakava musta komedia ja osittain kostotarina. Lopuksi puhumme massiivisesta anime hitistä Demon Slayerista, jonka jatko-osa Demon Slayer: Mugen Train sai elokuva levityksen suomessakin.

Tällä kertaa puhumme kahdesta suurelle yleisölle tehdystä queer-teoksesta. Love, Victor on Disney plussasta löytyvä nuoren homo miehen kasvutarina, joka on asteen maanläheisempi spin off-sarja vuoden 2018 Love, Simon elokuvasta. Ja Netflixin dystooppisesta Black Mirror sarjan San Junipero jaksosta, joka on oma yksittäinen tarinansa  vinjetti-sarjassa. San Junipero on rantakaupunki Amerikassa 80-luvulla, jossa kaksi naista tapaa ja romanssi alkaa sykkimään, mutta kaikki ei ole siltä miltä vaikuttaa.

Elokuvateattereiden avautumisen myötä puhumme ajankohtaisista elokuvista. Aloitamme Cruellasta, siellä sun täällä ajelehtivasta Disneyn uusimmasta taustatarinasta pahalle klassikkohahmolle, joka osoittautuukin hyväksi. Ja Hiljaisen paikan toisen osan vihdoin saavuttua elokuviin puhumme kauhuelokuvasarjan ensimmäisestä, että toisesta osasta.

Tällä kertaa hyppäämme tuonpuoleiseen katsomaan kummituksia sekä paikkaa ennen reinkarnaatiota.  Pohdimme kummituksen elämää Tim Burtonin klassikossa Beetlejuicessa (1988). Ihastelemme elokuvaa ja elämää Hirokazu Kore-edan runollisen After Lifen (1998) parissa ja lopuksi ihmettelemme erikoista kuoleman jälkeistä tuomiota käsittelevää Death Paradea (2015).

Netflixiin saapui uusi nuorten fantasia draama Shadow and Bone, jonka maailman rakennus ja nuorten kirjallisuuteen liittyvät troopit herättivät keskusteltavaa. Jakson animessa on samoja aiheita hyvin eri näkökulmasta ja eri tavalla käsittelevä Wonder Egg Priority.

Tällä kertaa hyppäämme mahdottoman monimutkaisten ryöstöjen maailmaan. Käymme heist-elokuvien aikajanaa läpi aloittaen 1955 vuoden Rififistä, joka aloitti heist-genren sellaisena kuin me sen tunnemme. Siitä hyppäämme pohtimaan 60-luvun camp-sarjoja ja niiden elokuva versioista, joita tehtiin vuosituhannen vaihteessa. Kaikkien näiden kulminaationa toimii Japanilainen camp draama Daughter of Lupin (2019). Ja elämää suurempien ryöstöjen ja hahmojen vastakohtana pohdimme lopuksi vielä tosi tarinaan perustuvaa draama dokumentti komediaa American Animalsia (2018).

Podcast palaa juhlistamaan vamppyyreitä. Tyypillisen rakenteen sijaan puhumme aiheestamme teemojen kautta. Esimerkkeinä meillä on monipuolisesti vamppyyrielokuvia useilta eri vuosikymmeniltä, joiden nimikko hirviö tuo mukanaan ulkopuolisuuden tunnetta, toiseutta ja toksisia suhteita samalla uhkuen karismaa.

Kolmannessatoista jaksossa menemme mielikuvituslomalle ja puhumme kahdesta elokuvasta joita rakastamme, mutta joita ei varsinaisesti tunneta klassikoina. House (1977)  on äärimmäisen tyylitelty japanilainen "kauhuelokuva", jonka elokuvalliset valinnat käyvät vain hämmentävämmäksi joka katselukerta. Bunraku (2010) on kaikki tyylit ja genret sisältävä toiminta elokuva, jossa on niin paljon kaikkea, että se on katomisen arvoinen jo sen ansiosta.

Tässä jaksossa päästetään 70-luvun soundi valloilleen musikaaleissa Phantom of The Paradise (1974) ja Rocketman (2019), ennen kuin pyörähdämme Dance With Devilsin (2015) hulvattomaan campiin. Phantom of The Paradise ottaa satiristisen, asenteen 70-luvun raadollista musiikkibisnestä kohtaan, kun taas Rocketman katsoo taakse henkilökohtaisten, fantasialla värjättyjen lasien läpi. Dance with Devils sen sijaan vie katsojansa eeppiseen musikaalisten hirviöiden ja romanssin maailmaan, näyttäen kuinka musikaali genreä voidaan soveltaa missä tahansa muodossa.

Yhdestoista jakso alkoi zombie-jaksona, mutta se ei sisällä täysin perinteisiä zombie-sarjoja, vaikka narratiivisia samankaltaisuuksia ja niitä zombejakin löytyy. In the flesh kertoo inhimillisistä zombeista pienkylässä pohjois-englannissa ja Devilman crybaby taistelusta demoneita vastaan zombie-apokalypsimäiseen tapaan.  Sarjoja yhdistää niiden teemat toiseudesta ja syvä traagisuus.

Sisältövaroitus: itsemurha, raiskaus, transnaisten murhat

Kymmenennessä jaksossa puhumme taitoluistelu elokuvasta The Cutting Edge, cheerleader elokuvasta Bring It On ja pitkän matkan viestijuoksu-sarjasta Run With the Wind eli urheilusarjoja kolmelta eri vuosikymmeneltä, joiden ytimessä on intohimo lajia kohtaan ja urheilukilpailu loppuhuipennus. Run with the windin kohdalla lipsahtaa pari loppupuolen spoileria varoittamatta, vaikka se on hyvin "se on se matka, eikä määränpää"-sarja, spoilerit ovat ikäviä, joten nyt teitä on varoitettu.

Aloitamme 2021 podcastit "palkitsemalla" mieleenpainuvia elokuvia  ja sarjoja edelliseltä vuodelta. Keksimme hassuja kategorioita, joiden  kautta puhua elokuvavuodesta. Eli jakso sisältää lähinnä huutoa hyvistä hetkistä lempielokuvien ja -sarjojen parissa.

Vuoden viimeisessä jaksossa puhumme salapoliisi dekkari sarjoista eli niin sanotuista whodunniteista. Perinteistä Englantilaista whodunnitia edustaa BBC:n lyhyt sarja adaptaatio Eikä yksikään pelastunut kirjasta. Knives out puolestaan edustaa genreä rakastavaa pastissia, joka tuo tutut elementit nykyaijan Amerikkaani. Mononoke puolestaa pitää vielä dekkari aineksista juuri niin paljon kiinni, että sitä voi vielä kutsua whodunnitiksi, mutta on muuten tyyliltään ja mytologiaa sekoittavilla tarinoillaan hyvin uniikki.

Neflixistä löytyy kaksi premissiltään kovin samanlaista shakkisarjaa​. (Toinen niistä on kyllä Japanilaista shakkia eli shogia.) Pohdimme kuinka samanlaisia Queen's Gambit ja March comes in like a lion on lähtökohdiltaan sekä miten ne lähtevät täysin eri suuntiin toisen ollessa urheilusarja ja toisen draama. Jakson äänenlaatu on noin puoli jaksoa suhteellisen kauhea. Olemme pahoillamme siitä, mutta sen osuuden voi hypätä yli ja kuunnellla sarjojen yksittäiset arviot. Jos kuitenkin kehnolaatuisen äänen sietää yksittäisissä arvioissa on pikkuisen toistoa.

Marraskuun pimeys johdatti podcastin eskapismin ytimeen supersankareiden luo, mutta sankarin myyttiä purkavien sarjojen kautta. Pohdimme mikä tekee supersankari sarjan ja miten The boys, Umbrella Academy ja Tiger & Bunny eroaa siitä muotista. Jakso sisältää spoilereita kaikkiin sarjoihin.

Vuodenajalle ajankohtaiseen aikaan ajattelimme puhua kauhusta, ei niin ajankohtaisilla elokuvilla. Puhumme Jennifer's bodysta, The love witchistä ja Rawsta ja niiden kautta pohdimme millaista kauhu on 2000-luvulla. 

Jakson teemana on liikkuva narratiivi, koska molemmissa elokuvissa matkustetaan paikasta toiseen sekä konkreettisesti, että symboolisesti. Pelkän lyhyen juonikuvauksen sijaan etenemme tarinaa askel askeleelta, kuin ensimmäisessä jaksossa eli paljon juoni selitystä ja spoilereita, vaikkakin kyseiset elokuvat eivät ole juonipohjaisia, joten suuria paljastuksia ei ole. Loppuun kolmannen elokuvan sijaan pidimme vapaamuotoisen keskustelun siitä minkälaisia elokuvaharrastajia/median kuluttajia me olemme eli, jos kirjoitamme twiittiin "pidämme elokuvista ja televisiosta", mitä se oikeastaan pitää sisällään?

Jaksojen väli meni Rakkautta ja Anarkiaa elokuvien katsomiseen, joten totta kai me puhumme sitten niistä. Pyrimme puhumaan elokuvista sillä tavalla spoileri vapaasti, että elokuvan katsoneet saisivat siitä analyysin irti, mutta niin, että keskustelut toimisivat myös suositteluina. Yhdessä kävimme katsomassa Children of the sean, First cown ja Honey boyn, joista on pidemmät keskustelut. Joiden jälkeen käymme yksittäin katsomamme elokuvat dokumentti Coded biasin, Romance dollin, Suksukin ja Wavesin yhden hengen pika-arviona läpi.

Toisessa jaksossa jätetään nostalgisoinnit taakse ja keskitytään ajankohtaisempiin aiheisiin. Arvostelussa on Netflixin uutuus Cuties (Mignonnes), jonka kohdalla puhumme itse elokuvasta sekä sen markkinoinnin aiheuttamasta kohusta. Toinen arvio on uusimmasta Christopher Nolan elokuvasta Tenetistä, joka jätti meidät pohtimaan mitä tunteita se onnistui herättämään. Ja loppuun, jottei jakso jää liian ajankohtaiseksi animenurkassa on aiheena vuoden 2007 sarja Baccano!, jota me kutsumme "hilpeäksi Tenetiksi".